Toimitukseen soittanutta lukijaamme mietityttää uusi Vareliuksen koulu. Hän kertoo, miten on viime aikoina eri medioista lukenut juttuja huippumodernia opetusta tarjoavista kouluista ja lapsista, jotka eivät niissä opi ja pärjää.
”Vareliuksen koulusta on paikallislehdissä kirjoitettu, että perinteisten luokkien sijaan uuteen kouluun rakennetaan helposti yhdistettäviä ja eroteltavia tiloja erikokoisten ryhmien tarkoituksiin. Koko rakennus on periaatteessa yhtä suurta oppimistilaa. Samalla kun teemme uudenlaista oppimisympäristöä, luomme uudenlaista oppimiskulttuuria, totesi koulun rehtori Alueviestissä toukokuussa 2018. Mitä tämä uusi oppimiskulttuuri tarkoittaa?” lukijamme kysyy.
Puhelun innoittamana lähden jututtamaan Varilan koulun – ja helmikuussa valmistuvan Vareliuksen koulun – rehtori Juha Marttilaa mielessäni seuraavat kysymykset: Miten opetus uudessa Vareliuksen koulussa järjestetään? Poikkeaako opetus muiden Sastamalan koulujen opetustavoista? Miten oppilaille taataan oppimisrauha?
Kaikki neliöt oppimiseen
Marttila ei vain vastaa kysymyksiin, vaan sanojensa tueksi esittelee uutta koulurakennusta. Lähdemme kierrokselle vielä keskeneräiseen kouluun.
Pääovelta avautuu suuri aula, johon sijoittuu ruokala, mutta tila taipuu myös moneen muuhun tarkoitukseen. Sen pieneltä lavalta voi pitää puhetta vaikka koulun vanhempainilloissa ja sieltä käsin hoituvat koulun väen yhteen kokoavat aamunavaukset.
Varilan koulun ahtaaseen käytävänäkymään verrattuna tilaa ja avaruutta on – paljon.
”Onko koulun neliöitä järkevää käyttää käytäviin vai opetustiloihin ja muuhun toimintaan?” Marttila heittää ja sanoo, ettei ottaisi perinteisestä käytäväkoulusta mukaan muuta kuin nimikoidut naulakot.
”Sellaiset tännekin tulee. Jokaisella lapsella on vaatteilleen ja varusteilleen oma nimikoitu paikka. Se on lapselle tärkeää.”
Aulan oikealla puolella sijaitsevat käsityötilat, vasemmalla omana kokonaisuutenaan esikoululaisten ja 1.-2. luokkalaisten oppimisympäristöt.
”Puhtaimmin uutta opetussuunnitelmaa sovelletaan näissä käsityötiloissa, täällä on omat neliönsä höyläpenkeille, savitöille ja ompelukoneille, mutta teknistä työtä ja käsityötä ei enää eroteta toisistaan”, rehtori esittelee.
“Avoin tila ei ole pedagogisesti hyvä”
Suuri aula aukeaa yläkertaan, sieltä käsin on rehtorinkin hyvä välillä vilkaista, mitä alhaalla tapahtuu.
Suurin osa 3. – 6. -luokkalaisten opetustiloista sijaitsee yläkerrassa. Siellä on muutamia kiintein seinin rajattuja huoneita, esimerkiksi musiikkiluokka, sekä huoneita, joita voi siirtoseinillä rajata useiksi pienemmiksi tiloiksi.
”Näiden siirtoseinien äänieristys on samaa tasoa kuin kiinteiden väliseinien, joten melusta ei tarvitse olla huolissaan. ”
Marttila korostaa, että uudessa koulussa on kyse tilan tehokkaasta käytöstä, hukkaneliöitä ei ole. Avainsanoja ovat muunneltavuus ja monikäyttöisyys.
”Siinä mielessä koko rakennus on yhtä suurta oppismistilaa, mutta yhtä avointa tilaa se ei tietenkään ole. Eihän avoin tila ole pedagogisestikaan hyvä”, hän puuskahtaa.
Marttila toteaa, että hiljaisia ympäristöjä ja perinteistä pulpetti- tai pöytätyöskentelyä tarvitaan edelleen, mutta uudessa koulussa oppiminen monipuolistuu.
Opetussuunnitelma on kaikissa Sastamalan alakouluissa sama. Rehtori Marttila on vakuuttunut siitä, ettei opetuksen sisällöissä juuri ole koulukohtaisia eroja.
”Samat perusasiat Vareliuksen koulussa opetetaan ja opitaan kuin muuallakin, oppimisympäristö vain on erilainen, sillä tämä koulu on rakennettu tämän ajan tarpeisiin. Ja se mahdollistaa niin koulun oppilaille kuin opettajillekin paljon hyviä asioita.”
Lue koko juttu 28.8. Alueviestistä.
