“Kunnallisten vanhainkotien aikaan asukkaan oikeudet toteutuivat”

Kun vanhainkoteja alettiin muuttaa palvelutaloiksi, alkoivat ongelmat. Ensinnäkin maksut asukkaalle nousivat niin, ettei rahaa jäänyt kuin lakisääteiseen omaan henkilökohtaiseen käyttöön nimettyyn pikkusummaan. Nyt kun yksityiset pörssiyhtiöt hallitsevat sektoria, niiden omistamissa yksityisissä palvelutaloissa asukkaan edunvalvonta on puutteellista.

On tullut ilmi tapauksia, joissa asukas on ollut vuosia yksityisessä tehostetun palvelun yksikössä, mutta hänen etuuksiaan ei ole hoidettu asianmukaisesti. Sotesilta saamani tiedon mukaan yksityisen palveluntuottajan on kahden viikon sisällä huolehdittava, että tehostetussa palveluasumisessa oleva henkilö saa korkeimman hoitotuen ja asumistuen eläkkeeseensä. Jos ne eivät riitä kattamaan palvelumaksua, kaupunki tulee mukaan palveluseteleillä.

Yksityisissä hoiva- ja palvelukodeissa ei ole automaattisesti sosiaalityön palveluita. Omaiset eivät aina ole tietoisia, mitä heidän omaiselleen kuuluisi. Tukiviidakko on niin sekava.

Kun itse toimin sosiaalityöntekijänä kunnassa, tehden ns. laaja-alaista sosiaalityötä, kävimme lääkärin kanssa kahden viikon välein kierrolla vanhainkodin ja myös dementiaosaston puolella selvittäen kaikkien asukkaiden tukiasiat ja tukioikeudet samalla, myös lyhytaikaisessa hoidossa olevien kohdalla. Asukkaan kohdalla tilanne oli saattanut muuttua niin, että hänen oikeutensa korkeampaan tukee tuli mahdolliseksi. Selvitettiin myös kotiutuvan asukkaan kyky ostaa lääkkeensä kotiuduttuaan. Se oli erinomaista moniammatillista tiimityötä, joka takasi kaikille kuuluvat lakisääteiset edut ja oikeudet.

Nyt valitettavasti tilanne on toinen. Kaupungin omissa yksiköissä tilanne on parempi, toivon mukaan, mutta yksityiset yksiköt ovat laiminlyöneet tätä monen asukkaan kohdalla. Kuka on vastuussa, kun yksityisen tehostetun palveluyksikön asukas on menettänyt usean vuoden etuudet, jotka hänelle olisi kuuluneet?
Valitettavasti Kela maksaa takautuvasti vain puoli vuotta.

Ongelmana tässä on mielestäni sosiaali- ja terveydenhuollon eriytyminen. Terveydenhuollon ammattilainen ei voi koskaan korvata sosiaalityön ammattilaista. Vaikkakin sote-suunnitelmissa tuntuu unohtuneen sosiaalityö ja sen korkeasti koulutetut ammattilaiset. Toivonkin, että omaiset ottavat selvää paremmin asioista. Huonompi tilanne onkin, jos ei ole omaisia. Toivon myös Sotesilta valvontaa tähän asiaan, sillä kaupungille tulee kalliimmaksi, jos ei asukkaan etuudet ole kunnossa.

Pirkko Niemi, sosiaalityöntekijä, psykoterapeutti