Vielä reilu pari vuotta sitten Anne Bland asui Huittisten Rutavalla. Perheellä oli oma kasvimaa ja metsästä sai marjat, sienet ja riistalihan. Itse kasvatettiin karitsoja ja kalkkunoita.

”Kaupassa tarvitsi käydä harvoin, sillä lähiruokapiiristä ja tiloilta sai ostettua tuoretta ruokaa ilman välikäsiä. Maalämmöstä saatiin edullisesti lämpöä ja kuumaa vettä, metsästä sauna-, hella- ja takkapuita”, Anne muistelee.

Nyt Anne perheineen asuu Royal Leamington Span kaupungissa Britanniassa ja kertoo muistelevansa kaiholla entistä omavaraisuuttaan.

”Täällä asumme vanhassa kartanossa, joka on muutettu kuudeksi asunnoksi. Ikkunalaudalla kasvatan niitä siemeniä, mitä sattui kaupassa vielä olemaan jäljellä. Yhteinen piha on onneksi sen verran iso, että jos hallitus kieltää kerran päivässä sallitun ulkoilun lähimaastossa, niin siellä pääsee sentään vähän liikkumaan.”

Britannian ruokaturva askarruttaa Annea kovasti.

”Jo Brexitin vaikutus ruokaturvaan tällä pienellä saarella olisi ollut aikamoinen, sillä Britannia tuottaa itse vain reilut puolet täällä syödystä ruoasta. Viime viikolla maitotaloustuottajat kaatoivat maitoa maahan tuotantoketjun pettämisen takia. Nyt ovat rajat kiinni, eikä tiloille saada ulkomaalaisia kausityöntekijöitä. Miten paljon hyvää ruokaa jää tuottamatta tai pilaantumaan? Syödäänkö tulevaisuudessa vain perunaa ja kaalia? Miten tuotantoeläinten käy?”, Anne pohtii.

Annen oma työ hoituu verkon kautta.

”Valmennan ja koulutan sekä tuen ihmisiä pärjäämään muun muassa naistenpiirien kautta”, hän selvittää.

Toissa vuonna Anne valmistui kauppatieteiden maisteriksi ja viime vuonna seksuaali- ja rakkausvalmentajaksi.

Millainen maailma on koronan jälkeen? Sitä Anne kertoo pohtivansa paljon.

”Moni asia tulee muuttumaan. Vaikka nyt joudummekin fyysisesti olemaan erossa monista tutuista ja rakkaistamme, niin voimme silti pitää yhteyttä muilla tavoin”, hän muistuttaa.

Annen omat vanhemmat asuvat Huittisten Vampulassa, ja normaalisti Anne käy tapaamassa heitä muutaman kerran vuodessa.

Anne on pistänyt merkille ilahduttavankin asian: koronakriisi tuntuu tuovan esiin ihmisten parhaat puolet.

”Päivittäin sallitulla liikuntakierroksellamme autoja näkyy harvakseltaan, mutta lenkkeilynsä ja pyöräilynsä lomassa ihmiset hymyilevät ja tervehtivät – välimatkan päästä toki, nauttivat kiireettömyydestä ja perheensä seurasta. Talojen ikkunoissa on lasten taideteoksia sekä viestejä, joissa kannustetaan soittamaan tai pitämään sosiaalisen median kautta yhteyttä.
Lapsille on tehty aitoihin ja talojen seiniin aarreseikkailuja kävelyä piristämään ja talojen porteilla ihmiset ovat jättäneet kukan taimia ja siemeniä kotiin viemisiksi. Itselläni matkaan tarttui pieni dahlian alku ja pussillinen auringonkukan siemeniä.”

Anne kertoo, että Britannia painattaa nyt vimmalla puntia, jotta sillä olisi varaa maksaa 80 prosenttia väliaikaisesti lomautettujen palkkoja sekä pelastaa julkiset palvelut, järjestöt ja yritykset.

“Vuoden sisällä onkin sitten vaarana punnan romahtaminen. Perustulo olisi paljon edullisempi ja vähemmän byrokraattinen ratkaisu. Toivon, että Suomessa se ainakin otettaisiin käyttöön, kuten Espanjassa on tehty.”

Lisäksi hän muistuttaa, että edes maailman sotien aikana koko maailma ei pysähtynyt näin täydellisesti.

”Sotateollisuus ja maatalous pitivät silloin talouden rattaat pyörimässä.”

Ylpeä nuorten naisten johtamasta Suomesta

Ylpeänä Anne kertoo seuraavansa Suomen nuorten naisten johtaman hallituksen kriisijohtajuutta ja -viestintää.

“Nyt tarvitaankin aivan uudenlaista johtajuutta, joka perustuu yhteistyölle, joustavuudelle, rauhallisuudelle ja luovuudelle. Vanhan ajan ‘vahva johtajuus’ ei tästä selviäisi. Ostin muuten juuri Vogue-lehden, jossa on Sanna Marinin ilahduttava haastattelu”, hän kertoo.

Anne ei usko, että Suomessa vielä edes ymmärretään, miten paljon Suomea maailmalla arvostetaan onnellisena, hyvin koulutettuna, tasa-arvoisena ja edistyksellisenä hyvinvointiyhteiskuntana, joka myös tekee taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja.

Paluuta vanhaan Anne ei usko enää olevan ja hänen mukaansa itse kukin voi nyt valita, onko tämä tilanne uhka vai mahdollisuus.

”Tässä ollaan vähän niin kuin tienhaarassa. On kuin luontoäiti olisi antanut ihmiskunnalle mahdollisuuden muuttaa kurssia kestävämpään suuntaan. Kun pahimmasta shokista selvitään, ihmiset alkavat puntaroida sitä, mikä heille on tärkeää ja arvokasta. Nyt tulevat pärjäämään ne, jotka antavat itselleen luvan toipua henkisesti ja fyysisesti, mutta jotka luovat myös uusia ratkaisuja juuri tähän hetkeen ja tekevät taloudellisesti fiksuja ratkaisuja”, Anne Bland uskoo.