Iskulauseita äänestäjille

Paitsi tansseissa, myös politiikassa käytetään iskulauseita. Oletetaan, että kansa ei jaksa perusteluja kuunnella tai lukea, josko ymmärtääkään niitä, joten hyväksi havaitun kaavan mukaan nostatetaan ensin tunteita ja tarjotaan sitten ratkaisuksi iskulauseita.

Kolumnissaan (AV 1.7.) Arto Satonen antaa meille uutisista tutun koronakatsauksen ja huolestuttaa meitä sitten taudin torjunnan talouselämälle aiheuttamilla vaikeuksilla. Tuttuja nekin.

Jotain tarttis tehrä! Palstatilan jo päättyessä Satonen sitten kuittaa: ”Nyt olisi kreivin aika hyödyntää paikallista sopimista. Se olisi sekä työntekijän että työnantajan etu.”

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten Satonen avaa näitä iskulauseita. Mitkä ovat työntekijän, mitkä työnantajan edut? Paikalliselle sopimiselle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Mikä on Satosen malli?

Esimerkiksi Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäisen käsitys poikkeaa ammattiliittojen näkemyksistä. Miksi tämä on juuri kokoomukselle läheinen asia?

Satonen ei tosin vastaa nimimerkkikirjoitteluun. Hän ei arvosta kommunikatiivista rationaalisuutta, jossa muut pyritään vakuuttamaan pelkästään argumenttien ansioiden avulla, ei argumentoijan ansioiden tai aseman avulla.

Mutta Satonenhan voisi kuvitella, että hän ei vastaa pelkästään minulle, vaan asiasta yleensä kiinnostuneille, joiden kaikkien nimiä on tässä epäkäytännöllistä luetella.

Kauvatsastapuhuja