On lauantai-ilta ja näyttää siltä, että ulkona vesisade hellittää. Pian ne ilmestyvät kasvuston alta ja koloistaan. Lähdemme tarkistamaan tilanteen. Sastamalan Vammalassa, Marttilan kaupunginosassa on jälleen etanajahdin aika.

Taloyhtiömme liepeillä kulkevalla metsäpolulla ei tarvitse ottaa montaa askelta, kun ensimmäinen espanjansiruetana ilmestyy näköpiiriin. Se on väritykseltään oranssinruskea, vatsapuolelta vaalea ja sen niin sanotussa kilpiosassa sijaitseva hengitysaukko on lähempänä päätä kuin esimerkiksi kotoperäisellä ukkoetanalla. Kokemuksesta tiedän, että väriskaalasta löytyy myös selvästi ruskeita ja liki mustiakin yksilöitä.

Noukin otuksen roskakepillä ämpäriin, etikkakylpyyn.

Muitakin tyylejä löytyy. Eipä aikaakaan, kun saamme seuraa. Torisevankadun leikkipuiston suunnasta paikalle tupsahtaa Hanna-Leena Rossi.

”Onko jo löytynyt monta? Minä sain juuri ensimmäisen”, hän sanoo ja pitelee tuplakumihanskalla verhotussa kädessään limaista mötkälettä. Rossi tiputtaa etanan tyhjään maitopurkkiin.

”Varustukseeni kuuluu myös pyykkipoika. Suljen purkin sillä, kun se alkaa täyttyä. Kotona kaadan etikkaa purkkiin ja teippaan sen kiinni”, hän selvittää.

Purkin Rossi laittaa sekajätteeseen. Toinen vaihtoehto olisi haudata kuolleet etanat syvälle maahan. Lajitovereidensa ruuaksi niitä ei kannata jättää lojumaan.

”Määrä kasvanut räjähdysmäisesti”

Siirrymme porukalla Prunnilankadun ja Itsenäisyydentien välillä kulkevalle kävelytielle. Etanoita on paljon. Paikoittain muutaman neliömetrin kokoisella alueella useampi kymmenen.

Lisää kerääjiä ilmaantuu paikalle. Anja Kyläkangas on myös tuttu näissä puuhissa. Hän hoitelee etanat etikkaämpäriin miehensä värkkäämällä kepillä ja pientä rikkalapiota muistuttavalla kapistuksella.

”Muutama vuosi sitten aloin kiinnittää huomiota etanoihin. Tänä kesänä niiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Nyt niitä on jo meidän pihassakin – ja ne syövät puutarhassa kaiken”, toteaa lähistöllä omakotitalossa asuva Anja.

Leuto talvi oli etanapopulaatiolle hyväksi. Niiden munat ovat talvehtimiskykyisiä, mutta epäilemme myös joidenkin aikuisten yksilöiden selvinneen talvesta. Se selittäisi tilannetta.

Tarkoituksena estää lajin leviäminen

Kaupunginosan asukkaat ovat saaneet talkoilla espanjansiruetanaongelman tiimoilta. Haitallisen vieraslajin edustajia riittää kerättäväksi ja tuhottavaksi edelleen, vaikka pahimpina päivinä sekä Itsenäisyydentien että siitä Prunnilankadulle johtavan kävelytien varsilta on kerätty kerralla useita satoja etanoita.

”Jos kaikkien kerääjien saaliit laskettaisiin yhteen, päästäisiin varmasti hurjimpina päivinä lähemmäs tuhanteen yksilöön”, Anja tuumailee.

Eniten etanoita näkyy, kun ulkona on kosteaa: aamulla, illalla ja etenkin sateen jälkeen.

Etanoita keräävät tietävät, että ongelmana on Itsenäisyydentie ja kävelytien väliin jäävä asumaton ja osittain hoitamaton maa-alue. Siellä riittää ryteikköjä ja piilopaikkoja kyseisen vieraslajin elellä ja lisääntyä.

”Täällä on etanataistelun etulinja. Tulen tänne talkoilemaan, jotta ne eivät leviäisi metsän läpi Torisevankadulle saakka”, Hanna-Leena Rossi sanoo.

Mietimme, miltä kotikulmillamme mahtaisi näyttää, jos kukaan ei olisi viitsinyt espanjansiruetanoita kerätä. Mielessäni lausun nöyrän kiitoksen etenkin naapuruston eläkeläisille, jotka ovat jaksaneet näin tehdä – koko kesän ajan ja joka päivä.

Anja Kyläkangas käy tekemässä pienen lenkin ja palaa takaisin.

”20 minuuttia ja 70 mollukkaa. Aika hyvä saalis!” hän huikkaa ohi mennessään.

Faktaa espansiruetanasta:

• Koko Suomeen levittäytyneelle etanalajille kelpaa monenlainen puutarhojen ravinto, joten se voi aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä.
• Espanjansiruetana jättää jälkeensä bakteeripitoista limaa. Se kantaa kolibakteeria, sekä koirille vaarallisia keuhko- ja sydänmatoja. Saattaa kantaa myös listeriabakteeria, joka voi aiheuttaa esimerkiksi aivokalvontulehduksen.
• Espanjansiruetanan torjumiseksi nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus kannattaa pitää matalana ja siistinä. Näin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan. Myös lehti- ja risukasat on hyvä hävittää, jolloin etanoille ei jää talvehtimispaikkoja.
• Keräämiseen kannattaa varautua esimerkiksi seuraavilla varusteilla: kumihanskat, kannellinen purkki, kuumaa vettä tai etikkaliuosta, jolla nilviäiset tapetaan keräämisen jälkeen.
• Tapetut etanat voi laittaa esimerkiksi hyvin suljettuun maitopurkkiin tai muovipussiin ja edelleen sekajätteeseen. Kompostiin niitä ei kannata laittaa, koska espanjansiruetana syö lajinsa raatoja.
• Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.
• Espanjansiruetana täytyy tunnistaa, koska yhtä isokokoinen on kotoinen ukkoetana, joka elelee pääasiassa metsissä, eikä esiinny suurina massoina. Ukkoetanasta ei ole viljelyksillä haittaa, eikä se ole haitallinen vieraslaji, joten sitä ei saa hävittää.
• Espanjansiruetanalla hengitysaukko sijaitsee lähempänä päätä (enemmän kilven etupäässä) kun taas ukkoetanan hengitysaukko sijaitsee vähän kauempana päästä (kilven loppupäässä). Lisäksi ukkoetanalla on selkäpuolella, häntäpäästä etupäätä kohti kulkeva selvä teräväreunainen, pitkittäinen harjanne, joka puuttuu siruetanoilta, joiden selkäpuoli on tasaisen kupera.

Lähteet: Tampere.fi (Tampereen kaupungin espanjansiruetanaa koskeva ohjeistus), Luontoturva.fi, vieraslajit.fi.