Lukijamme, eläköitynyt sairaanhoitaja Kiikoisista pohtii vanhusten hoivayksiköiden valvontaa ja niissä viime aikoina raportoituja epäkohtia.

”Luin yksityisen palveluntuottajan ongelmista, tästä Mouhijärven Esperi Iltalan tapauksesta, ja jäin miettimään valvontaa. On hyvä, että kunta valvoo ja yhteistyössä viranomaisten kanssa yrittää varmistaa, että asiat ovat hyvin ja oikein. Mutta kuka valvoo kunnan omia hoivakoteja? Eikö siinä ole lähtökohtaisesti sama ongelmallinen tilanne kuin yksityisten paikkojen omavalvonnassa, että valvoja on sama kuin palveluntuottaja. Pidän tätä vähän arveluttavana. Eikö kunta muka ole jäävi valvomaan omia asumispalveluyksiköitään?”

Lukijamme pohtii, eikö olisi parempi, jos valvonnassa tehtäisiin yhteistyötä naapurikuntien kanssa. ”Naapurikunnasta tullut tarkastaja olisi huomattavasti objektiivisempi tehtävän hoitamaan”, hän toteaa.

Tryyki selvittää valvontaa 

Sosiaalipalvelujen valvonta on monitahoinen asia, jota säädellään useissa eri laeissa, asetuksissa ja lakiin lähes rinnastettavissa suosituksissa, toteaa Sastamalan sosiaali- ja terveysjohtaja Päivi Tryyki. Hän vastaa lukijan kysymyksiin ja korostaa, että vastauksessa käsitellään vain ikäihmisten ympärivuorokautisen asumispalvelun valvontaa.

Tryykin mukaan valvonta perustuu lain mukaan lähtökohtaisesti omavalvontasuunnitelmaan, joka on jokaisen yksikön tehtävä, olipa kyseessä yksityinen tai julkinen toimintayksikkö. Omavalvontasuunnitelmaan vaadittavat sisällöt ovat kaikille samat.

Tryyki muistuttaa, että ikäihmisten ympärivuorokautinen asumispalvelu on aina luvanvaraista toimintaa. Lupaviranomaisena toimii Aluehallintovirasto yhden kunnan alueella toimiville palveluntuottajille ja Valvira useamman kunnan alueella toimiville palveluntuottajille.

”Kunnan, jonka alueella palveluntuottaja toimii, on sijaintikuntana tehtävä lakisääteistä valvontaa luvanvaraisen toiminnan alaiseen yksikköön. Valvonnassa tarkastetaan, että palveluntuottaja toimii sekä omavalvontasuunnitelmansa mukaisesti että lupaehtojen mukaisesti. Poikkeamista kunta on aina velvollinen tekemään ilmoituksen Aville sekä toimiluvan myöntäneelle taholle. Avi ja Valvira voivat myös tehdä valvontaa toimintayksikköön, joko yksin tai yhdessä sijaintikunnan kanssa.”

Tämän lisäksi sen kunnan, joka ostaa palveluntuottajan palveluksia tai on myöntänyt palvelusetelin, tulee lisäksi valvoa että sopimusehdot täyttyvät tai että palveluntuottaja täyttää palvelusetelisääntökirjan ehdot, Tryyki tähdentää.

”Lukijan kysymykseen, onko kunta jäävi valvomaan omaa toimintaansa; vastaus on että ei. Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus valvontaan omavalvontasuunnitelmien kautta. Toteutuksessa on varmasti eroa eri kuntien välillä, mutta esimerkiksi Sastamalassa käytännössä toimitaan niin, että valvontaa tehdään eri vastuualueilta ristikkäin. Toisin sanoen yksikön esimiehellä on vastuu siitä, että omavalvontasuunnitelma on tehty ja sen mukaisesti myös toimitaan, mutta valvonnan tekee joku muu.”

Lukijamme idea naapurivalvonnasta olisi Tryykin mukaan hankala toteuttaa, sillä kunnat ovat kovin erilaisia muun muassa vanhusten määrän ja hoivayksiköiden lukumäärän suhteen.

”Valvontaprosessit kaikkinensa vievät valtavasti aikaa, eikä erillistä resurssia tähän ole.  Maakunnassa on valmisteilla koko Pirkanmaan yhteinen valvontayksikkö, joka voisi toteuttaa kuntien lakisääteistä valvontaa jatkossa kaikille yhteisesti”, hän toteaa.