Muhkeissa nojatuoleissa istuu kaksi tyytyväistä herrasmiestä, Paavo Dahlstedt ja Seppo Järvenpää. Seitsemänkymppiset ystävykset jakavat saman elämäntilanteen: arjen kiireet ovat päättyneet ja miehet siirtyneet oloneuvoksiksi.
Enää tie ei käy aamuisin Sastamalan kehitysvammaisten toimintakeskukselle, vaan Seppo ja Paavo saavat nauttia lokoisista eläkepäivistä.
”Oudolta tuntuu, vähän erikoiselta”, tuumaa Seppo uudesta aikatauluttomasta elämästä.
”Mutta mukavalta. Kyllä eläkkeellä saa aikansa kulumaan”, jatkaa Paavo hymyssä suin.
Sekä Paavo että Seppo ehtivät työskennellä toimintakeskuksessa yli 30 vuotta. Työkavereista ja ohjaajista tuli vuosien varrella ystäviä, jopa perheenjäseniä. Ei ihme, että uusi elämäntilanne tuntuu molemmista hieman haikealta.
”Onneksi toimarilla voi aina käydä kahvilla. Meille sanottiin, että kylään saa mennä koska vaan.”
Television katsomista, ristikoita ja kahvittelua
Haastatteluhetkellä käynnissä on ensimmäinen virallinen eläkepäivä, siksi kokemuksia vapaaherran elämästä on vielä vähän vaikea antaa. Ainakin miehet ovat nukkuneet aamulla tavallista pidempään.
Sepän kodeilla Vammalan Varilassa asuvat Paavo ja Seppo uskovat, että puuhaa riittää vaikka työkiireet ovat nyt loppuneet.
”Minä olen kova lukemaan ja tekemään ristisanatehtäviä, ja uutisiakin pitää seurata”, Paavo kertoo.
Seppo aikoo ainakin katsella televisiota, jutella muiden Sepän kotien asukkaiden kanssa ja keitellä rauhassa päiväkahveja asunnossaan.
”Joskus voin kutsua jonkun kahville kanssani, vaikka Paavon, kun hänkin on eläkkeellä”, mies suunnittelee.
Välillä on mukava vain istua pöydän ääressä ja katsella ulos. Sepon ikkunasta aukeaa maisema suoraan uudelle Vareliuksen koululle.
”Se on hieno koulu, ja hieno pihakin on valmistunut.”
Läksiäisjuhlat ruusuineen ja autoineen
Vuosista toimarilla on jäänyt molempien mieleen hyviä muistoja. Erilaisia töitä ja muuta puuhaa on riittänyt. Sepon mieleen ovat jääneet erityisesti pussihommat.
”Olen liimannut tarroja leipäpusseihin, siitä tykkäsin.”
Paavo muistelee yhteisiä perjantai-iltapäiviä. Kun työt tuli tehtyä ja lounas nautittua, kokoontui väki television ääreen.
”Katsoimme elokuvia, vaikka Pekka Puupäitä. Meillä oli hauskaa.”
Toimari on ollut kummallekin tärkeä paikka – ja miehet tärkeitä toimarille. Siitä osoituksena kaksikolle pidettiin kunnon läksiäisjuhla ruusuineen, puheineen ja autoajeluineen.
Juhlista riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa.
