Huittisissa on viime viikkojen aikana tehty useampia susihavaintoja asutuksen läheisyydestä. Ala-Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Heikki Kulmala ei ole havainnoista yllättynyt, hänen mukaansa susihavainnot lisääntyvät aina ensilumen sataessa maahan.

”Kyse ei ole siitä, että sudet olisivat nyt lähteneet liikkeelle, vaan siitä, että lumeen niiden liikkeet jättävät jälkensä.”

Hetkellisesti maassa säilynyt lumi ei kuitenkaan ole ainut selitys havaintojen lisääntymiselle.

”Havainnot lisäävät havaintoja. Kun keskustelu susista herää sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla, asiaan kiinnitetään enemmän huomiota ja havainnoista kerrotaan eteenpäin”, Kulmala tietää.

Kolmas selitys lisääntyneille havainnoille on susien siirtyminen uudelle alueelle. Köyliön, Alastaron ja Vampulan alueella susien liikkeisiin on jo totuttu, mutta viime aikoina havaintoja on alkanut sadella Huittisissa Rekikosken, Suttilan ja Vakkilan alueelta. Nämä havainnot ovat luultavasti Punkalaitumellakin havaituista eläimistä.

”Tällä alueella susia ei ole nähty yhtä usein ja asia on sillä tavalla uusi. Siitä syystä havainnoista keskustellaan enemmän. Vampulan suunnalla susien liikkeisiin on jo turruttu, eikä jokaista näköhavaintoa viitsitä enää ilmoittaa. Vampulassa on varmasti enemmän niitä ihmisiä, jotka ovat suden nähneet kuin heitä, jotka eivät ole”, Kulmala arvelee.

Kolmijalkaisesta useita havaintoja

Juuri ennen joulua yksinäisestä sudesta tehtiin havaintoja niin Vakkilassa kuin Rekikoskella.

”Kyseessä on todennäköisesti sama kolmijalkainen yksilö, joka on nähty alkutalven aikana useampaan otteeseen myös Punkalaitumella”, Kulmala sanoo.

Loukkaantunut eläin hakeutuu lähemmäs asutusta mahdollisesti helpomman saaliin toivossa.

”Kun eläin ei pääse liikkumaan normaaliin tapaan, sen ruokahuolto voi olla heikoissa kantimissa. Silloin se saattaa etsiä helpompaa saalista esimerkiksi asutuksen lähettyvillä majailevista kissoista”, Kulmala arvelee.

Riistayhdistyksen toiminnanohjaajan mukaan loukkaantuneen eläimen toimintaa on tavallista vaikeampi ennakoida. Ainakaan toistaiseksi kolmijalkainen susi ei kuitenkaan ole antanut merkkejä, että se olisi vaaraksi asutuksen läheisyydessä.

”Kyllä tämä yksilö on meillä tarkassa seurannassa ja sen liikkeistä pyritään pysymään mahdollisimman hyvin selvillä”, Kulmala vakuuttaa.

Mikäli ongelmia ei ilmene, kolmijalkainen susi saa jolkotella reviirillään rauhassa myös jatkossa.

”Eri asia on, jos se vaikuttaa kärsivältä tai alkaa käyttäytyä huonosti eli viettää jatkuvasti aikaansa ihmisten pihoissa tai uhkaa kotieläimiä.”

Kulmalan mukaan eläimen poistaminen lumettomana talvena tulisi kuitenkin tuottamaan haasteita.

”Liikkeistä on vaikea pysyä varmaksi selvillä, kun ei ole jälkiä, mitä seurata.”

Lumettomuus häiritsee seurantaa

Lumettomuus häiritsee myös susikannan seurantaa. Takana on jo kolme vähälumista talvea, joiden aikana susien liikkeitä ei ole onnistuttu seuraamaan kunnolla.

Kulmalan mukaan selvää kuitenkin on, ettei susien määrä Huittisten ympäristössä ole vähentynyt.

”Metsästyspiireissä on vahva käsitys siitä, että sudet ovat lisääntyneet entisestään. Tarkkaa määrää on täysin mahdotonta sanoa, mutta luulisin sen olevan kymmenen ja kahdenkymmenen välissä.”

Köyliön rajalla liikkuvassa laumassa arvellaan olevan kolme tai neljä pentua, Punkalaitumen perhelaumassa pentuja on kolmesta viiteen.

”Siitäkään ei ole varmaa tietoa, onko Vampulassa majaileva susipari sama, josta on havaintoja myös Alastarolta. Emmekä tiedä, miten pitkälle edellisten vuosien pennut ovat lähteneet.”

Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja tietää, että Luonnonvarakeskuksen ja metsästäjien näkemysero susien määrästä on edelleen iso.

”On vähän harmi, että metsästäjäpiireissä havainnoista ei enää haluta tehdä virallisia ilmoituksia. Ymmärrän tämän hyvin, sillä metsästäjät ovat aivan turhaan saaneet syyn niskoilleen, että he haluaisivat poistaa koko kannan.”

Muutama vuosi sitten huittislaiset metsästäjät nostivat esiin, etteivät uskalla susien vuoksi käyttää enää koiria metsästyksessä. Vaikka koiravahinkoja ei ole tällä alueella tullut, Kulmala tietää pelon elävän vahvana edelleen.

”Koirien koulutus ja käyttö on selvästi vähentynyt ja niitä käytetään vain tarkkaan harkituilla alueilla. Lienee meidän koiriemme onni, että täällä on susille niin paljon luontaista ravintoa peurojen muodossa.”