Tapasin Matti Pullin ensimmäisen kerran kahden kesken noin 1970-luvun puolivälin paikkeilla hänen virkahuoneessaan. Olin liikkeellä muissa asioissa, mutta tapaamisemme loppuvaiheessa hän otti puheeksi kaupungin tonttipolitiikan. Vammalan Sos.dem. Nuoret olivat julkaisseet paikkakunnalle jaetussa Kansan Lehden Vammala-teemanumerossa räväkän kannanoton: ”Vammalan tonttipolitiikka kuntoon – ja äkkiä”.

Olin nuoriso-osaston puheenjohtaja, jolle Matti halusi kertoa kaupungin silloisesta tonttipolitiikasta. Huomasin pian, että asiat eivät olleet aivan niin retuperällä kuin julkisuudessa kerrottiin. Matti ei syyttänyt meitä nuoria liian radikaalista kannanotosta, vaan kannusti osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Matti oli vahvatahtoinen kaupunginjohtaja, joka halusi lisätä toimia, joilla kaupungin elinvoimaa saatiin kasvatettua: lisää uusia työpaikkoja ja palveluja sekä asumisviihtyisyyttä. Hänen mielestään Vammalan pitää näyttää kaupungilta. Omakotitalojen lisäksi kaupungissa pitää olla viihtyisiä kerrostaloalueita. Siikasuolle rakennettiin Ystävyydenpuisto, jonka reunalle pääkirjaston edustalle pystytettiin kaupungin yksi arvokkaimmista patsaista, Pertti Mäkisen veistämä ”Uittomiehen kosinta”. Myös keskustassa piti olla puistoja, yhtenä tärkeänä Aittalahden puisto.

Kaupungin keskustan viihtyisyyttä ja asukkaiden kuntoilua varten Matti halusi Vammaskosken kaikille neljälle rannalle rantaviivaa hipovat kevytväylät. Kolmella rannalla väylät on jo kokonaan rakennettu. Näille voimme ylpeinä viedä vieraitamme kävelylle ja ihailemaan mm. Rautaveden kansallismaisemaa. Roismalanlahden puoleinen väylä on jo pääosin valmis, mutta Kaalisaaren ja kirkon välinen osuus on vielä kesken.

1980-luvun loppupuolella Vammaskosken sillan pohjoispuolelle vastapäätä Tyrvään kirkkoa laadittiin rakennuskaavaa, johon seurakunta suunnitteli rakentavansa uuden hallintorakennuksen. Matti ei tykännyt ajatuksesta, että yhdelle kaupungin parhaista paikoista rakennettaisiin 16 metrin päähän vesirajasta melko muhkea hallintokolossi.

Kaavaa käsiteltiin kaupunkisuunnittelutoimikunnan kokouksessa juhannusaattoa edeltävänä iltana ja ulkona oli 25 asteen helle. Matti toimi virkansa puolesta puheenjohtajana eikä hänellä ollut erityistä kiirettä juhannuksenviettoon. Minä olin silloin suunnittelupäällikön viransijaisena ja suunnittelutoimikunnan sihteerinä. Kokous torppasi hallintorakennuksen sijoittamisen sille paikalle. Nyt paikalla on asuntoja ja viihtyisä puisto kevytväylineen ja kaarisiltoineen sekä lasten leikkipuisto. Seurakunnan hallintotiloille löytyi uusi paikka keskustasta.

Samoihin aikoihin sattui erikoinen tapaus, kun Vammalan Sosialidemokraatit julkaisivat joka kotiin jaetun Uusi Vammala -lehden. Olin kirjoittanut siihen jutun otsikolla ”Kirjapaino irtisanoo”, jossa puolustin kirjapainon ammattitaitoisia työntekijöitä ja kohdistin kritiikkiä johtoon. Muutamia päiviä myöhemmin Matti kutsui minut huoneeseensa ja kertoi, että hänen luonaan kävi kirjapainon johtaja ja pääluottamusmies. Johtaja oli ilmaissut tyytymättömyytensä kritiikkiin ja esittänyt, että kaupungin virkamies ei saa tällaisia juttuja kirjoittaa. Matti oli puolustanut sananvapautta ja keskustelin hänen kanssaan asiasta hyvässä hengessä. Liekö ollut Kirvussa syntyneen Matin karjalalaista temperamenttia, kun hän totesi lopuksi: ”Mie heitin ukot ulos”.

Matin huumori oli usein viiltävän analyyttistä. Hopun vanhainkodin rakennukset ja muu varustus olivat tulleet tiensä päähän. Matti kertoi, että vanhaa Hoppua voitiin luonnehtia ilmaisulla, miten ihmeellisellä tavalla siellä oli säilynyt vanhanaikaisen vaivaistalon henki. Hän teki töitä hartiavoimin saadakseen valtioavustusta uuden vanhainkodin rakentamiseksi ja hankkeen käynnistymään. Myös paikalliset sosialidemokraatit olivat vahvasti mukana hanketta lobbaamassa mm. silloiselle ministeri Pirkko Työläjärvelle (sd) ja uusi nykyaikainen vanhainkoti saatiin toteutettua.

Vuoden 1978 Tasavallan Presidentin valitsijamiesvaalit olivat poikkeukselliset. Istuvan presidentin Urho Kekkosen tueksi oli koottu laaja koalitio, jossa myös sosialidemokraatit olivat mukana. Vammalasta SDP:n valitsijamiesehdokkaaksi oli lupautunut Matti Pulli. Itse olin hänen ja SDP:n paikallisen kunnallisjärjestön vaalipäällikkö. Muistan erityisen opettavaisen vaalitilaisuuden Suodenniemellä säästöpankin kokoushuoneessa. Paikalla oli parikymmentä osallistujaa.

Hyvänä puhujana tunnettu Matti kehui puheensa aluksi Kekkosta noin viisitoista minuuttia. Kuulijat alkoivat nuokkua ja vaikuttivat jo jossain määrin pitkästyneiltä. Sitten Matti siirtyi puheessaan paikallisiin, Suodenniemen ja Vammalan, asioihin. Väki alkoi vähitellen innostua ja syntyi vilkasta keskustelua seudullisesta yhteistyöstä. Kekkoseen ei paljoakaan enää palattu. Vammalan seutu oli silloin Satakunnan vaalipiiriä eikä pirkanmaalaismielistä Pullia valittu valitsijamieheksi, mutta Kekkonen sentään valittiin presidentiksi.

Entinen nyrkkeilijä oli tottunut koviin koitoksiin, mutta vuosikymmenten unelma Vammalan uimahallista ei toteutunut. Matin virkauran aikana tehtiin suunnitelmia, laadittiin piirustuksia, käytiin tutustumismatkoilla ja lobattiin valtion päättäjiä ja väännettiin kaupungin eri toimielimissä, mutta rakentamispäätöstä ei valtuustolta saatu. Uimahalli on edelleen rakentamatta.

Kaupunginjohtaja joutuu työssään monenlaisten ristipaineiden keskelle. Kuntalaiset, luottamushenkilöt, työntekijät, elinkeinoelämä, puolueet jne. vaativat kukin omien tavoitteittensa toteuttamista. Matti vei päättäväisesti ja tarmokkaasti hankkeita eteenpäin ja valtavasti kehitystä Vammalassa tapahtuikin hänen aikanaan. Yksi Matin sloganeista oli luottavaisesti: ”Pääasia on, että hanke toteutuu, kyllä siihen rahat sitten löytyvät”.

Kaupungin henkilöstö oli Matille tärkeä ja hän oli tarvittaessa aina väkensä puolella. Kiitos Matti ystävyydestäsi ja sitkeästä uhrautuvuudestasi Vammalan ja sen asukkaiden hyväksi.

Alpo Jokinen
kirjoittaja toimi Matin työtoverina mm. Vammalan apulaiskaupunginkamreerina ja kamreerina