Paljon mediassa kirjoitellaan, miten ihmiset ovat joutuneet koronaviruspandemian takia etätöihin. Milloin mitäkin epäkohtia ja kurjuutta siitä löydetään. On etätyöapatiaa, hartioiden jumitusta ja niin edelleen. Ja onhan se rankkaa, jos joutuu yleensäkin tekemään töitä kotona tai kesämökillä ja ties missä lomakeskuksessa. Kyllähän se ymmärrettävää on, että siitä paljon ikäviä asioita löytyy, johan monet mielenterveysjulkaisutkin kieltävät töiden kotiin viemisen, niin vahingollista se on.

Sen sijaan ne, jotka koronasta huolimatta kulkevat töihin joka päivä ”normaalisti”, ovat kyllä jääneet lähes täysin pimentoon. Muutamia sivumainintoja sentään on kuultu hoivatyöntekijöistä ja kaupan kassoista, mutta esimerkiksi teollisessa työssä olevat, siivoojat, auton kuljettajat ja monet muut ovat töissä koronasta huolimatta.

Kantar Oy:n tekemän kyselyn mukaan yksi kymmenestä työntekijästä on voinut tehdä etätöitä ja toimihenkilöistäkin vain noin puolet. Vaikka selvästi enemmistö meistä siis yhä kulkee töissä, sitä ei ole mediassa huomioitu lähes ollenkaan. Uutiskynnystä ei riko se, että aamulla mennään töihin ehkä kimppakyydeillä tai yleisillä kulkuneuvoilla. Tai se, että aamulla aluksi pukukaapeilla turvavälin sisällä on neljän työntekijän kaapit. Ketään ei kiinnosta, vaikka työkaveri olisikin käynyt ilman maskia viihteellä ties missä, tai se, että tavarantoimittajia tulee ympäri Suomea ja Eurooppaa esimerkiksi Virosta ja Latviasta suoraan halliin sisään muistamatta laittaa maskeja. Ja maskeista puheenollen – maski naamalla koko työpäivän ajan, ei ole aina helppo rasti sekään.

Entäs siivoojat? He joutuvat maskiroskisten kanssa askartelemaan ja ehkä jopa liikkumaan toimipisteestä toiseen viikon aikana. Hieman on sentään puhuttu hoivatyön ja kaupantyön tekijöistä, mutta ei heistäkään aina kovin tsemppaavaan sävyyn. Vieläkin on lukemattomia aloja ja työtehtäviä mainitsematta, mutta jos yleisesti puhuttaisiin duunareista jotka käyvät töissä koronasta huolimatta. Olisi suotavaa ja tasa-arvoista, jos huomioitaisiin myös ne, jotka riskeeraavat oman terveytensä ja käyvät töissä joka päivä ja joutuvat olemaan tahtomattaankin kontaktissa toisiin ihmisiin työmatkoilla ja töissä ollessaan. Ei auta, vaikka he olisivat kuinka huolissaan omasta tai läheistensä terveydestä. Moni miettii, mahtaako työpaikalta tuoda tartunnan kotiin, johon vaikka oma tai puolison vanhempi tai muu läheinen kuolee.

Uutisoinnin lisäksi pandemia on tuottanut epätasa-arvoa myös lomautusten muodossa. Kantarin tutkimuksen mukaan lomautukset ovat kohdistuneet huomattavasti useammin työntekijöihin kuin toimihenkilöihin. Olemme kaikki tässä korona-asiassa samassa veneessä, sanotaan. Se ei ole totta. Oikeammin taitaa olla kyse laivasta, jossa toisten hytti on kymppikannella ja toisten autokannen vieressä, ja jotkut joutuvat tyytymään kansipaikkoihin. Tässä laivassa toisilla on ihan omat pelastusveneet, toiset joutuvat pelastusvenepaikkaansa jonottamaan viikkoja ellei kuukausia ja sitten on niitäkin, joille ei paikkaa pelastusveneessä ole tarjolla ollenkaan.

Toivottavasti saataisiin siis joskus myös duunarin ääni kuuluviin ja muistettaisiin, että kyllä meitäkin vielä muutama on, jotka eivät ole etätöissä. Vaikka uutisoinnista usein sellaisen kuvan saa, että koko Suomi on etätöissä, eikä mitään muuta Suomen maassa tehdäkään, niin se ei pidä paikkaansa. Valitettavasti on niin, että niin kauan kun ei esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaan mersuja tehdä etätöinä kotiautotallissa, pitää meidän duunareiden vaan mennä töihin ylläpitääksemme tätä hyvinvointiyhteiskuntaa.

Jari Kaihlamäki, kuntavaaliehdokas (sd.)
SAK:n Paikallisjärjestön hallitus, Sastamala