”Haista v*u”, julistaa spraymaalattu teksti Vammaskosken sillan alla Sastamalan Taitokeskuksen nurkalla. Ulkoilijoita tervehtivä sanapari ei ole ainoa rantamaisemiin tehty töherrys. Koskensillan alitus on ”koristeltu” molemmin puolin, osansa ovat saaneet myös vieressä seisova hiekka-astia ja Taitokeskuksen seinät.
Pohjoispuolella graffiteja on maalailtu lisäksi ainakin junaradan alikulkuun Urheilukadulla sekä Sastamalantien alitukseen Sipintien ja Varikonkadun risteyksessä.
”Turhauttavaa on, eikä poistaminen kovin halpaa hommaa”, summaa yhdyskuntatekniikan päällikkö Pasi Lähteenmäki kaupungin väen näkemyksen maalaustaiteesta.
Graffitien putsaamisesta kertyy Sastamalan kaupungille vuosittain yli kymppitonnin lasku. Kunnossapitomestari Heikki Järvensivu ei osaa äkkiseltään sanoa tarkkaa summaa, mutta on vakuuttunut, ettei 10 000 euroa riitä.
”Kaupungilla tehdään töitä niin pienellä porukalla, että puhdistushommiin on aina palkattava ulkopuolinen tekijä. Lisäksi niissä tarvitaan tehokkaampi pesuri ja vahvemmat myrkyt, mitä meiltä löytyy.”
Radan alituskohdat ovat Järvensivun mukaan graffitimaalareiden suosikkikohteita mitä katurakenteisiin tulee, ja erityisen suosittu tuntuu olevan juuri Taitokeskuksen viereinen alikulku.
”Se on varmaan sopivan suojaisa paikka puuhailla illan hämärissä”, hän uumoilee.
Erilaisia maalauksia esiintyy runsaasti myös sähkökaappien, pumppukoppien ja vesitornien ympäristössä.
Järvensivun mukaan maalaustaidetta on pyritty putsaamaan katukuvasta keskitetysti, yleensä koulujen loppumisen ja juhannuksen välisenä aikana. Viime vuonna viimeisin pesu tehtiin syksyllä.
Kaupunginpuutarhuri Suvi Isosävi on hänkin törmännyt työssään spraymaalilla tehtyyn taiteeseen.
”Puistoissa töhritään kiinteitä kalusteita, kuten kaiteita, penkkejä ja roskiksia. Myös leikkivälineet saavat osansa.”
Isosävin mukaan töhryjen poisto kuuluu kesäaikana puiston työntekijöiden päivittäisiin rutiineihin.
”Näkyvin paikka on viime vuosina ollut Pappilanpuisto, mutta niitä ilmestyy ympäri kaupunkia välillä enemmän ja välillä vähemmän.”
Kaupunginpuutarhuri muistuttaa, että taideteosten puhdistaminen on vaivalloista. Maalausten poistaminen kalusteiden pinnalta vaurioittaa aina alkuperäistä rakennetta ja maalipintaa, mikä johtaa huoltokustannusten kasvamiseen ja kalusteiden elinkaaren huomattavaan lyhenemiseen.
Puhumattakaan työntekijöille koituvasta haitasta.
”Puhdistaminen altistaa melkoisille kemikaaleille, joita nämä töhryjen poistoaineet ovat. Työ on todella turhauttavaa, ihan samoin kuin ihmisten heittelemien roskien kerääminen.”
Olisiko Sastamalaan mahdollista saada jokin luvallinen paikka taiteilla?
Yhdyskuntatekniikan päällikkö Lähteenmäki muistelee, että Sastamalassa tehtiin jokunen vuosi sitten aloite graffitiseinästä. Se tyssäsi siihen, ettei sopivaa kohdetta löytynyt.
”Esillä oli muun muassa Vammalan rautatieaseman lähellä Asemakadulla oleva kadun tukimuuriseinä. Se on liikenteellisesti vähän haastava paikka”, hän miettii.
Suvi Isosävi kertoo, että Vammaskosken sillan alituksen seinät maalattiin viime kesänä nuorisotoimen leiriläisten toimesta. Samalla viriteltiin yhteistä projektia.
”Ajatuksena oli, että nuoret olisivat niin sanotun peittomaalauksen jälkeen maalanneet vielä jonkin hienon kuvan alikulun seinään, mutta aika loppui kesken. Nuoret saivat kuitenkin peittomaalauksen tehtyä ripeästi ja seinämät pysyivätkin pitkään puhtaina.”
Sekä Isosävi että Heikki Järvensivu pitävät mahdollisena, että koskensillan alitusta koristaisi tulevaisuudessa nykyistä kauniimpi taideteos.
”Jos joku on innostunut asiasta, meihin saa ilman muuta olla yhteydessä, niin yritetään laittaa homma alulle.”
