“Olisi kiva tietää, mitä myyn”, naurahtaa Antikvariaatti Tyrwään isäntä Jokke Mäkinen lehteillessään silminnähden vanhan teoksen sivuja.
Jokken käsissä oleva mustakantinen kirja on miehen parikymmentä vuotta kestäneen antikvariaattiuran vanhin. Se on painettu 1720.
Kirja on ruotsinkielinen, ja vaikka mies on yrittänyt kääntää 300 vuotta vanhaa opusta sanakirja apunaan, ei koukeroisista kirjaimista tahdo saada tolkkua.
“Kuninkaallinen, majesteettinen… Jotain siihen suuntaan”, Jokke tuumii sivuja käännellessään.
Kirja on lepäillyt Marttilankadulla sijaitsevan antikvariaatin hyllyssä pari vuotta. Jokke muistelee, että se olisi tullut puotiin suuremman kirjaerän mukana.
Mitä pidempään teos on viettänyt aikaa hyllyllä, sitä enemmän kauppiasta on alkanut kiinnostaa sen sisältö.
Parisataa vuotta vanhat kirjat eivät ole antikvariaatissa mikään harvinaisuus, niitä on hyllyssä nytkin. Kaupaksi niitä menee tasaisesti, keskimäärin yksi vuodessa.
“Mielelläni kuulisin, mistä tämä kyseinen opus kertoo. Ehkä kirjalle löytyisi sitten myös ostaja.”
Entä mitä Marttilankadulle muuten kuuluu? Jokke Mäkisen mukaan kirjakauppa kävi koronavuonna kohtuullisen mukavasti.
“Viime keväänä kävi oudompaa porukkaa, taisi kirjastojen sulkemisella olla vaikutusta asiaan. Kesä taas oli parempi kuin edellinen”, mies tuumii.
Kaupankäynti netin kautta on kiihtynyt Jokken mukaan koko ajan, ja se on ollut menneen talven pelastus. Myös kirjojen tarjoajia on riittänyt.
“Yhteydenottoja tulee ihan joka puolelta Suomea, tarjotaan kuolinpesiä ja muita. Ehkä taannoisella televisiojulkisuudella on vaikutusta”, kauppias naurahtaa.
Jokke Mäkinen oli antikvariaatteineen mukana televisiossa kesällä 2016 esitetyssä Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Juha Perälän luotsaamassa Erikoisliikemiehet -televisiosarjassa, ja sen myötä tyrvääläinen kauppias tunnetaan nyt laajemmaltikin.
Yhden virstanpylvään puodinpitäjä saavutti tänä vuonna, kun hän sai kirjata vihkoonsa jälleen uuden vientimaan.
“Se oli kahdeskymmenes, ja sitä on odotettu pitkään. Kirja lähti Hollantiin.”
Tämä kuninkaallisen majesteetin antama ”hallordning” ”salijärjestys” oli verstaita ja tehtaita koskeva määräys.
Aiemmin annettiin manufaktur- (valmistus) oikeuksia vähemmän yksilöidyllä tavalla yksityisille ja yhteisöille. 1700-luvun uusissa määräyksissä luotiin tuossa kirjassa nimettyjä ”salioikeuksia” (hallrätterna”. Hallrätt eli hall och manufakturrätt oli erityinen tuomioistuin ja valvontaviranomainen tehtaille, valmistajille ja käsityöläisille. Salioikeudet tulivat kiltajärjestelmän sijaan valtiollisena toimijana.
Tässä kirjassa todennäköisesti on säädöksiä tuomioistuimista, joiden määräyksiä valmistajien ja tehtaiden tuli noudattaa ja säädöksiä näiden viranomaisten pätevyydestä ja toiminnasta. Kiltajärjestelmästä periytyivät ehdot, jotka täyttämällä pääsee kisälliksi tai mestariksi. Lisäksi säädettiin työntekijän ja työnantajan suhteista ja työntekijän vastuista sekä valmistettujen tavaroiden tarkastuksesta ja merkinnöistä