Kesä alkoi Sastamalan Kallialassa virallisesti vapunpäivänä. Silloin avasi ovensa kylän oma kahvila, Mieli-Aitta.
”Kesä alkaa, kun kahvila aukeaa. Niin se on”, vakuuttaa Kallialan kirkkotiellä Mieli-Aitan naapurustossa asuva Elina Niemelä.
Niemelä on poikennut tervehtimään kahvilan emäntää Maija Pirasta ja hörppää samalla kupin kahvia.
Ulkona paistaa aurinko, mutta sisällä kahvilan paksujen seinien suojissa on hämärää ja viileää. Penkit on peitetty lampaantaljoilla, takaseinällä katseen vangitsee viereisen Tyrvään Pyhän Olavin kirkon paanuista koottu teos.
Joka kesä Mieli-Aitassa on esillä taidetta, yleensä paikallisen taiteilijan tuotoksia, ja tänä vuonna harmaita lautoja värittävät Hannu Moilasen valokuvat.
Ne tuovat paikallisen historian lähelle, sille Moilanen on ripustanut esille myös kuvia tuhopolton kohteeksi joutuneen Pyhän Olavin raunioista ja mittavista jälleenrakennustalkoista.
”Mieli-Aitta aukesi vuonna 1996, kirkko paloi vuotta myöhemmin”, Piranen kertoo.
Suurin syy oman kahvilan avaamiseen oli juuri viereinen kirkko. Turisteja kävi kirkonmäellä jo ennen Pyhän Olavin paloa, mutta syyskuisena aamuna tehty tuhotyö moninkertaisti kävijöiden määrän. Pirasen mukaan jälleenrakennusta seuranneina ”hulluina vuosina” kirkolla kävi jopa 19 linja-autoa päivässä.
Tilaa kahvilalle ei Maija Pirasen tarvinnut etsiä kaukaa. Kotitalon vieressä seisova vanha, 30-luvulla rakennettu vilja-aitta sai uutta käyttöä, kun päätös kahvilan perustamisesta oli tehty. Aitta-historiasta kumpusi myös kahvilan nimi.
Mieli-Aitta avaa ovensa puoliltapäivin, ja tekee sen maanantaita lukuun ottamatta joka päivä. Kahvilan emännän työpäivä alkaa kuitenkin paljon aiemmin, sillä Piranen pyöräyttää itse kastamiset kahvin seuraksi.
Päivästä riippuen tarjolla saattaa olla esimerkiksi pullaa, piirakkaa tai mokkapalaa; jotakin helppoa ja hyvää.
”Ja lapsille tietysti vähän pillimehua, karkkia ja jäätelöä. Kirkolla käy paljon nuoria uimareita, jotka ovat tottuneet poikkeamaan tähän”, Piranen hymyilee.
Kahvilan antimien lisäksi myynnissä on erilaisia paikallisia tuotteita, kuten Maija Pirasen pojan ja tämän puolison pyörittämän Pirasen luomutilan jauhoja ja hiutaleita sekä käsityöläisten taidonnäytteitä.
Maija Piranen on pitänyt huolen, että aika kahvilassa kuluu kahvikupin tyhjenemisen jälkeenkin. Ikkunoilla on korttipakkoja ja pöydillä useita erilaisia pelejä kävijöiden viihdykkeeksi.
Kun pelit on saatu viritettyä, vierähtää kahvilareissu monella useamman tunnin mittaiseksi. Se ilahduttaa Maija Pirasta.
”Toivoin alusta saakka, että kahvilasta tuli sellainen yhteinen kokoontumispaikka ja koko kylän olohuone. Se on toteutunut.”
Kallialan viljavat maisemat ovat viehättäneet myös kulttuuriväkeä. Vuonna 2009 valmistunut elokuva Postia pappi Jaakobille on kuvattu Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maisemissa, ja kuvausporukka ruokaili Maija Pirasen silloin luotsaamalla Sarkosen matkailutilalla.
Vaikka majoitustoimintaa ei enää virallisesti tarjotakaan, on Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennustöihin sisätilojen maalausten osalta osallistunut taiteilija Kuutti Lavonen yhä vakituinen vieras Maija Pirasen hoivissa.
”Hän on viehättynyt tästä ympäröivästä kultturimaisemasta”, Piranen vahvistaa.
Inspiraatiota Kallialasta on ammentanut toinenkin tunnettu taidemaalari: Akseli Gallen-Kallela jo 1800-luvun lopulla. Yksi hänen merkittävimmistä nuoruudentöistään, Poika ja varis, syntyi Sipin talon pihapiirissä kesällä 1884.
