Tuttu mökkirantojen ja taajamienkin kesävieras näillä Pirkanmaan ja Satakunnan korkeuksilla on silkkiuikku. Se lienee vedessä viihtyvistä ja pesivistä vesilinnuista ehkä tunnetuin tukkasotkan ja telkän rinnalla.
Tämä ruskehtava töyhtöpäinen pitkänmatkan sukeltajalintu saapuu yöaikaan pääosin huhtikuussa, ja rakentaa pesänsä persoonallisen näyttävän pingviinimäisen tanssimis- ja kosintamenon jälkeen erilaisista kuolleista korsista ja kasveista vesilautalle lähelle rantaa. Osa pesän rakenteista on kiinni vesikasvustossa, ettei rakennelma lähde ajelehtimaan.
Silkkiuikut pariutuvat jo talvehtimisalueillaan Kaakkois-Euroopassa, pari pysyy yhdessä vain pesimäkauden ajan. Silkkiuikkujen, kuten myös muiden muuttavien vesilintujen määrä on ollut viime vuosina Suomessa laskussa kosteikkojen ja lintuvesien kunnon heikkenemisen myötä. Hyviä pesimäalueita on vesilinnuille entistä vähemmän.
Suomeen saapuessa linnut ovat kasvattaneet värikkäämmän juhlapuvun ja töyhdöt pään seudulle kuin niillä talvehtimisseudulla Kaakkois-Euroopassa on. Sastamalan Rauta- ja Liekovedellä lintu on myös hyvin tuttu näky ja havaittavissa kulkijoille rannoilla ja vesillä. Paikoin silkkiuikut pesivät jopa muutaman sadan metrin välein sopivilla ruovikkoisilla kohdilla, jotkut uhkarohkeastikin lähellä asutusta ja laitureita.
Vedessä kelluva pesä on paremmin turvassa pedoilta kuin rannalle rakennettu. Silti silkkiuikun munia ja poikasia päätyy varisten, supikoirien ja minkkien saaliksi. Kelluva pesä on altis myös vedenkorkeuden vaihteluille. Kun vesi keväällä nousee Rauta- ja Liekovedellä, pesä saattaa jäädä pinnan alle ja pesintä keskeytyy, joskus useammankin kerran. Sitkeästi lintu silti pitää kiinni paikkavalinnastaan.
“Käk-käk-kä ja köö-köö”
Silkkiuikku on mestari uimaan ja sukeltamaan. Allekirjoittanut pääsi kerran näkemään sillalta kuinka se veden alla saalisti pikkukalaa todella sulavasti liikkuen. Sanotaan, että silkkiuikku on kuitenkin ”alkeellinen” lintu, sen jalat ovat takana, mikä tekee linnun liikkumisesta maalla hankalaa.
Silkkiuikkujen ravinto koostuu pääosin pikkukaloista, äyriäisistä ja hyönteisistä. Ääntely linnulla on kakisteleva ”käk-käk-kä” tai käheä parkuna ”köö-köö”. Silkkiuikku on maassamme taantunut ja jopa uhanalainen silmälläpidettävä ja rauhoitettu laji. Pesimäkannaksi maassamme on arvioitu 30 000 paria.
Keskikesällä silkkiuikku kuljettaa jälkikasvuaan höyhentensä suojassa selässä, josta pienet ääntelevät päät vain näkyvät, samalla se ruokkii hauskasti jälkikasvuaan. Tämä on viihdyttävää seurattavaa, kun se tehdään riittävän etäältä, esimerkiksi kiikareilla.
Ennen syysmuuttoa silkkiuikku vaihtaa höyhenensä ja sulkansa vielä vähemmän värikkääseen talvipukuun.
Juttu ja kuvat: Hannu Moilanen
Kosintaa, pesänrakennusta ja taistelua sääoloja vastaan. Hannu Moilanen on koostanut videon silkkiuikuista Rautavedellä toukokuussa 2021. Voit katsoa sen tästä:
