Asenne ratkaisee! Niin meille ainakin kovasti väitetään. Menestys ja pystyvyys on korviemme välissä ja pystymme vaikuttamaan paljon siihen, mitä elämässä saavutamme. Onko näin?

Itse tunnistan elämästäni tilanteita, joissa asenteella tai ajattelutavalla on ollut vaikutusta. Hain vuosi sitten opiskelemaan ja ennen pääsykokeita kävelin lenkin aurinkoisessa säässä ja huudatin kuulokkeista Cheekin mantraa: ” Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä. Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.”

Kun itse uskoin kokeen alkaessa olevani kuningas koko valtakunnassa, niin tilanne ei stressannut ihan niin paljoa kuin se ehkä muuten olisi voinut. Rauhallisen mielen turvin onnistuin ja sain opiskelupaikan. Muuttamalla käsitystä itsestäni ja omasta pystyvyydestäni sain laskettua stressitasoa. Asenteella oli merkitystä.

Tunnustan olevani kontrollifriikki, mikä usein johtaa (turhaan?) stressitasojen nousuun. Minulla on vahva tarve pitää käsissäni niitäkin lankoja, joilla ei ole lopulta mitään merkitystä. Yhtenä esimerkkinä tästä kerron muiston lapsen päästämisestä kouluun mielestäni ”väärissä” vaatteissa.

Viime syksynä poikani ihastui isosiskolta pieneksi jääneeseen takkiin. Minun silmissäni kyseessä oli ilmiselvästi tyttöjen takki. Kun poika päättäväisesti puki takin aamulla päälleen, niin hetken yritin suostutella häntä vaihtamaan takkia. Kun poika ei suostunut, alkoivat verisuonet otsassani pullistella. Mietin, mitä kaverit ja opettajat sanoisivat, jos lapseni tuossa asussa menee kouluun.

Onneksi poika itse sai minut muuttamaan asennettani. Hän ystävällisesti muistutti, ettei heillä ole mitään poikien ja tyttöjen juttuja, vaan voi kokeilla monenlaista. Aivan. Muutin asennettani ja poika lähti kouluun valitsemallaan takilla, eikä otsasuoneni enää pullistellut. Muuttamalla käsitystäni asiasta sain stressitasoni laskemaan. Asenteella oli merkitystä.

En kuitenkaan usko, että aina stressaavasta tilanteesta on mahdollista ”kirjautua ulos” asennettaan muuttamalla. Jotkut asiat ovat ja pysyvät stressaavina, vaikka ajatuksiaan miten järjestelisi. Kuluneen vuoden aikana oma ja läheisten terveys on huolestuttanut. Ei siitä mihinkään pääse, eikä ole päässyt koko vuotena.

Samoin tietyt osaamista haastavat työtehtävät saavat minut valvomaan öitäni, vaikka tiedän ettei kyse ole elämän ja kuoleman kysymyksistä ja uskon niistä selviytyväni.

Mitä sitten voi tehdä silloin, kun asenne ei ratkaise? Miten voi selviytyä sellaisesta paineesta, jota ei saa pois ajattelun voimalla? Elämään ikävä kyllä liittyy sellainen mankeli, jonka läpi meidät ajoittain rullataan ja sitten meidän on vain yritettävä sinnitellä ja keskityttävä taklailemaan stressin vaikutuksia.

Sinnittelyn tärkein muoto paineen keskellä on arjen perusasioista huolehtiminen (syö, nuku, liiku, puhu jne.). Ja kai se niin on, että näinäkin hetkinä auttaa, jos onnistuu pitämään yllä toiveikkuutta ajatuksissaan.

Paineen keskellä on heitettävä mielikuvituksellinen ankkuri tulevaisuuteen ja alettava raahaamaan itseään sitä kohti. Eli asenne ratkaisee vähän silloinkin?

Mira Kaaja

Kirjoittaja on mielenterveyden edistämisen asiantuntija / sosiaaliasiamies, Tukitalo ry