Vammalan kaupunki vuonna 1979. Kenties joku idearikas ihminen on jo mielessään pohtinut voisiko pitkistä kirjakulttuurin juurista ammentaa kaupungin hyväksi. Marttilankatua tallaavat tuskin osaavat villeimmissä visioissaankaan nähdä Bäckmanin talossa kirjamuseota. Tai että Asemanmäessä varttuneesta sarjakuvapiirtäjä Mauri Kunnaksesta tulee Suomen suosituimpia lastenkirjailijoita ja hänen luomansa pukkihahmo saa oman talon Kivirannan rautakaupan paikalle.
Marttilankatua pitkin kiirehdiittin – niin nyt kuin silloinkin – töihin, kouluun ja harrastuksiin. Sama lienee askelten kaiku tänäkin päivänä, vaikka moni asia onkin muuttunut. Valokuvaaja Pekka Agarthin kuvat ja dosentti Mikko Lahtisen teksti eli opus nimeltä Kertomus Vammalan kaupungista 1979 (Warelia) kuvaa mukavasti rönsyillen ja pidempiä kehityskaaria maalaillen elämänmenoa Kekkosen ajan Suomessa ja Vammalassa.
Toki voi olla niin, että aika kultaa muistot, mutta Lahtisen kouluvuosien mielikuvissa Vammala on mukavien ihmisten vireä ja moderni kaupunki. Kirja kasvaa kuin huomaamatta myös kertomukseksi suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ja niistä kehityskuluista, joiden myötä elo Vammalassakin on useimmille turvallista ja täynnä mahdollisuuksia.
”Liitän nykyisen Kirja-Sastamalan syntyvaiheet vahvasti 70-luvun lopun ja 80-luvun henkeen. Liikuntakulttuuri eli myös kukoistuskauttaan, ja Vammala tarjosi ruumiin ja hengen vahvistusta kaikille”, Lahtinen toteaa.
”Suomessa ei ole toista moista kadunpätkää”
Kirjassa Vammalan kehittymistä kirjakaupungiksi vain sivutaan, sillä asiat etenivät siihen suuntaa vasta joitakin vuosia myöhemmin. Näin Vanhan kirjallisuuden päivien alla aihe on kuitenkin ajankohtainen. Paljon on tapahtunut Marttilankadulla sitten vuoden 1979.
Lahtisen mukaan Pukstaavi ja koko kirjakortteli on huikea esimerkki pikkukaupungin ihmisten rohkeasta ja ennakkoluulottomasta sivistystahdosta.
”Suomessa ei ole toista moista kadunpätkää. Paikallisille Marttilankatu on niin arkipäiväinen paikka, mutta ulkopaikkakuntalaisia se ihmetyttää”, Lahtinen sanoo.
Hän kertoo miten on saanut lukuisat kerrat todistaa vieraidensa reaktioita. On Herra Hakkaraisen talo, Tyrvään Pryki, Tornihuvila ja Pukstaavi, Jokken Antikvariaatti Tyrwää, Funkkistalo ja vielä laadukas kirjakauppa maankuuluine Kirjakellareineen.
”He säntäilevät kadun puolelta toiselle tohkeissaan. Ja kysymyksiä satelee: Miten tällaista voi olla? Onko Mauri Kunnas todella täältä kotoisin? Milloin kahvila Funkkis on tuohon ilmestynyt?”
Lahtinen kuvaa Marttilankadun muutosta yllättäväksi. Vuonna 1979 Puistokadun varjoon jäänyt entinen kauppalan pääkatu kantoi lähinnä menneisyyden kaikuja. Nuoren Mikon mielenmaisemaan se piirtyi myöhemmin vahvasti lukion ja etenkin Kirjakellarin ja kirjakaupan levyosaston kautta.
”Jälkimmäisissä sain huomattavasti enemmän eväitä maailmankuvani laajentamiseen kuin lukiossa”, hän naurahtaa.
Enää ei Marttilankadun varrelta puutu kuin Tatun ja Patun uimahalli, Lahtinen tuumailee. Vanhalla uittoyhtiön tontilla olisi paikkakin valmiina.
Markkinahumusta Tyhjiin pattereihin
Vuoden 1979 Vammalassa suurinta kansanhuvia olivat lukuisten urheilutapahtumien lisäksi markkinat. Kuten kirjan kansikuvakin todentaa: Vammalan tori on ääriään myöten täynnä. Ja kiinnostavaa on, että Leo Lastumäen ja Eemelin kaltaiset esiintyjät vetivät kaikenikäistä väkeä paikalle.
Lahtinen sanoo kammonneensa kyseisiä massatapahtumia, mutta lähestulkoon kaikki muut hänen tuntemansa ihmiset halusivat mennä hymyssäsuin yhteisen asian äärelle.
”Se oli vahvaa yhtenäiskulttuurin aikaa. Ehkä senkin vuoksi, että vaihtoehtoja oli yksinkertaisesti vähemmän. On samaan aikaan käsittämätöntä ja huikeaa, että kaikenlaiset ihmiset kerääntyvät tuijottamaan tv:stä tuttua setämiestä”, Lahtinen miettii.
Itsellensä mieluisan massatapahtuman Mikko Lahtinen sai Vanhan kirjallisuuden päivistä, vaikka olikin isoihin ihmisjoukkoihin karaistunut jo aiemmin seuraintalolla eli Seukulla. Siellä saattoi varsinkin 1980-luvun alkupuolella nähdä ajan merkittävimpiä bändejä Hanoi Rocksista Popedaan.
Paikallisten yhtyeiden ykkönen oli Esa Ijäksen johtama Tyhjät patterit. Ylen vuonna 1981 Seukulla kuvaama yhtyeen esitys hitistään Jää-9 on Lahtisen mukaan merkittävä otos Suomi-rockin vammalalaista historiaa.
”Sylväällä kaikki ovat samaa maata”
Vuodesta 1985 saakka vanhat ja uudetkin kirjat ovat kuuluneet erottamattomasti ensin Vammalan, sittemmin Sastamalan kesään.
Tapahtuman perustamisvuosikymmenellä harva osasi arvata millainen menestys kirjapäivistä tulee. Edelleen sen ytimessä on mukava juhannuksen jälkeinen keskikesän tunnelma, Lahtinen luonnehtii.
”Leppoisat ja kiilusilmäiset kirjafanit kohtaavat. Minulle se tunnelma on tärkeämpi kuin kirja. Mutta vain kirja pystyy luomaan sellaisen lämpimän yhteisöllisyyden tunteen. Sylväällä kaikki ovat samaa maata.”
Mitä muuta kuin markkinoiden ihmismeriä, nuorison kortteliralleja ja karvalakkeja kuului ihmiseloon Vammalassa vuonna 1979? Pekka Agarth ja Mikko Lahtinen kertovat teoksestaan kirjapäivien Tyrvääläisessä trykissä Sylvään juhlasalissa lauantaina.
