“Eikö kukaan ajattele meidän lapsia?” kyselevät vanhemmat Facebookin keskustelupalstalla. Kaupunginvaltuutettuna päätin tarttua härkää sarvista ja selvittää, mistä on kysymys. Haastattelin useita kuljettajia ja kuljetusyrittäjiä. Olen lähettänyt saamani koosteen valtuutettukollegoilleni sekä viranhaltijoille. En osoittaakseni sormella ketään, vaan nostaakseni esille niitä epäkohtia, jotka tänä syksynä ovat vaikeuttaneet lasten elämää, aiheuttaneet pelkoa ja turvattomuutta.

Reitit on suunniteltu ja aikataulutettu siten, että kuljettajien on mahdotonta pysyä aikataulussa. Useita ajoreittejä on aikataulutettu samalle autolle päällekkäin ja toisaalta välillä autot ajavat peräkkäin samoja reittejä. Kuljettajat ovat huolestuneita lasten turvallisuudesta vaarallisiksi luokiteltujen reittien varrelle nimetyillä noutopaikoilla. Monet kyytiinottopaikat ovat ilman pysäkkiä, ilman piennarta, ilman valaistusta. Lapset joutuvat kävelemään pitkiä matkoja päästäkseen kyytiin ja sitten bussin kyydissä oman kodin ohi samaa reittiä, jota he ensin kävelivät.

Valitettavasti viime valtuustokaudella tehty päätös kuljetusten järjestämisestä näyttää jo nyt osoittautuneen epäkelvoksi. Asiaan pitää löytää ratkaisu. Sastamalan kokoisessa kaupungissa koulukuljetusten organisointi on haastavaa, mutta näin vaikeaa se ei ole aikaisempina syksyinä ollut.

Niin, ne lapset. Onko sillä väliä, kuinka paljon lapsi joutuu kävelemään aamuin illoin? Onko sillä väliä, miten kauan hän joutuu istumaan bussissa, kun bussi kiertää käsittämättömiä reittejä edestakaisin? Mitä väliä sillä on, pelkääkö lapsi joka aamu, että bussi ei tulekaan tai että pääseekö hän varmasti iltapäivällä takaisin kotiin? Kyllä sillä on väliä. Anteeksi, lapset ja vanhemmat!

Pirjo Raunio (kd)
kaupunginvaltuutettu