Paras työpaikka, jossa olen koskaan ollut. Näin toteaa Seija Laikko, jolle kulunut kesä oli jo 31. kausityöntekijänä Sastamalan seurakunnassa. Pestiin Tyrvään kappelihautausmaalla ei vaadittu kuin yksi kysymys.

”Marssin suoraan siunauskappelin silloisen hautausmaanhoitajan ja suntion, Toivo Ristevirran, luokse ja kysyin töitä. Hän sanoi, että tule huomenna”, Laikko muistelee.

Laikon kollega, Kiikan hautausmaalla kausityöntekijänä työskentelevä Tea Ala-Kokko päätyi seurakunnan leipiin työpaikkailmoituksen perusteella.

”Olen koulutukseltani puutarhuri, ja olin aina ajatellut että hautausmaa voisi olla mukava paikka tehdä töitä”, hän taustoittaa.

Ala-Kokon silmät osuivat työpaikkailmoitukseen vuonna 1997. Hakeminen vaati hieman pohdintaa, sillä hän oli tuolloin 10 kuukautta vanhan lapsen äiti.

”Päätin kuitenkin hakea ja sillä tiellä olen. Ei ole kaduttanut.”

Pyhäinpäivä tärkeä juhla hautausmailla

Kausityöntekijät työskentelevät puolet vuodesta. Työt alkavat vapun jälkeen ja jatkuvat lokakuun loppuun. Keväällä tärkeä ajankohta on äitienpäivä, johon mennessä haudat pyritään siivoamaan talven jäljiltä kesäkuntoon. Ensitöikseen työntekijät haravoivat ja keräävät pois havut ja kynttilät.

”Kevään töihin kuuluvat myös hoitohautojen kukkapesien kääntäminen, lannoitus ja sitten myöhemmin kukkien istuttaminen”, naiset kertovat.

Seija Laikko ja Tea Ala-Kokko kiittelevät työnantajaansa luottamuksesta. Kausityöntekijät saavat hyvin vapaat kädet toimia hautausmailla. Esimerkiksi kesäkukkatilaus valmistellaan yhdessä kollegojen kanssa.

Roismalassa suosittuja kesäkukkia ovat muun muassa verenpisara, annansilmä ja guineanliisa. Näitä kukkia löytyy Kiikastakin, kuin myös kesädaaliaa ja siniviuhkoa.

”Myös samettikukan suosio on taas viime vuosina ollut nosteessa”, Laikko jatkaa.

Helteisenä kesänä hautausmaan tärkein homma on kastelu. Se myös vaatii aikaa. Kausityöntekijät kertovat, että kastelun helpottamiseksi on yritetty kehitellä erilaisia konsteja. Letkun vetämisen lisäksi kastelukannuja kuskataan kottikärryillä ja pienkuormaajan perässä vedetään vesiastiaa.

”Helle on rankin sää myös meille työntekijöille. Varjopaikkaa etsii mielellään.”

Näin syksyllä haravointi on Laikon ja Ala-Kokon mukaan jatkuvaa. Haravan ja käsivoiman lisäksi käytössä on lehtipuhallin.

Naiset myöntävät syksyn olevan se raskain ajankohta puolen vuoden kaudella, kun kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen töiden päättymistä.

”Nyt tähtäin on pyhäinpäivässä, joka on tärkeä juhlapäivä hautausmailla”, naiset kertovat.

“Jouluun saakka aika menee hujauksessa”

Parasta hautausmaatyöskentelyssä on se, kun näkee kättensä jäljen.

”On hienoa, kun kukkavalinta menee nappiin ja huomaa, että joku lajike menestyy kuin itsestään”, Laikko ja Ala-Kokko sanovat.

Myös omaisten antama palaute lämmittää.

”Yleensä istutuksia kehutaan, eikä tänä kesänä ole vaihdettu yksiäkään kukkia. Joskus omaiset pyytävät niin tekemään, sillä eivät kaikki kukat miellytä kaikkia.”

Kausityöntekijät toivovat, että mahdolliset kukkatoiveet kerrottaisiin heille etukäteen. Näin säästyttäisiin ylimääräiseltä työltä.

Hyvä työporukka on hommassa iso plussa ja auttaa jaksamaan. Jutella ja vitsailla saa, vaikka hautausmaalla ollaankin, naiset vakuuttavat. Roismalassa kausityöntekijöitä on viisi, Kiikassa kolme. Lisäksi seurakunta on palkannut nuoria kesätyöntekijöitä, joista on naisten mukaan paljon apua.

Työpäivät ovat sen verran fyysisiä, ettei iltaisin tarvitse lähteä lenkille. Mutta mitä kausityöntekijät tekevät, kun työt hautausmaalla päättyvät?

”Huokaisemme syvään”, Seija Laikko ja Tea Ala-Kokko vastaavat yhdestä suusta.

Laikko kertoo työskennelleensä joinain vuosina esimerkiksi Kalaneuvoksella tai tyttärensä kioskilla, mutta viime ajat ovat kuluneet vapaista nauttien.

”Jouluun saakka aika menee yhdessä hujauksessa, kun hoitaa kotona kaikkia rästihommia. Kevättalvella alkaa jo odottaa, että uusi kausi hautausmaalla alkaisi.”