Jumala ei huoli ja piru ei pidä kiirettä. Näin tokaisi Sastamalan Suodenniemellä asuva Kalevi Hakala taannoin lääkärille, joka hämmästeli miehen korkeaa ikää. Suodenniemen viimeinen rintamaveteraani täyttää marraskuussa 97 vuotta, mutta on terve ja pärjää vielä varsin hyvin omassa mökissään poikansa pihapiirissä.

”Alapää alkaa lahota, mutta yläpää pelaa vielä”, mies virnistää.

Miltei satavuotiaan silmissä on yhä pilkettä, vaikkei elämä ole aina hellin käsin kannatellutkaan. Suodenniemeltä kotoisin oleva Hakala lähti jo 18-vuotiaana rintamalle.

”Junaa en ollut nähnyt ennen kuin isä kuskasi Karkun asemalle, mistä matka jatkui Kouvolaan. Vuonna 1944 olin mukana Tali-Ihantalan taistelussa. Tuli siellä äiti ja Jumala monta kertaa mieleen, mutta kummastakaan ei ollut apua”, muistelee veteraani.

Katse osuu olohuoneen seinällä olevaan tauluun. Siinä Hakala poseeraa Ihantalassa rakentamansa yhden miehen poteron edessä toisen sotamiehen kanssa.

Hengenlähtö kannaksella oli senteistä kiinni, kun luoti suhahti miehen lakin läpi. Toisen kerran Hakalan meinasi viedä paha kurkkumätä. Tauti parani lopulta, mutta vaikutti sydämen läpän toimintaan. Siksi Kalevi Hakala kotiutui rintamalta 15-prosenttisesti invalidina.

Myöhemmin 70-luvulla mies pyörtyi kotonaan ja makasi lopulta monta kuukautta liikuntakyvyttömänä sairaalassa Nokialla.
Kaikesta on kuitenkin selvitty. Miten?

”Huumori on tärkeä asia. En olisi näin pitkää elämää elänyt ilman huumoria”, Hakala tuumaa.

Kalevi olisi halunnut Moukarsuon

Sodan jälkeen Kalevi Hakala palasi Suodenniemelle, osti rappiotilan ja raivasi 6 hehtaaria peltoa. Perille ei ollut edes kunnon tietä, vaan tarvikkeet hevoskyntöä varten kuljetettiin vettä pitkin. Pellon teko saa vieläkin Hakalan pyörittelemään päätään.

”Se oli kovaa hommaa se.”

Puoliso Airi löytyi naapurista, ja hänen kanssaan Kalevi Hakala sai yli 70 yhteistä vuotta. Perhe kasvoi kahdella pojalla ja tyttärellä. Airin viimeisiä vuosia väritti muistisairaus, ja hän nukkui pois viime vuoden helmikuussa. Vaimosta puhuminen saa kyyneleet kihoamaan veteraanin silmiin.

”Minä sain niin hyvän vaimon. Airi oli hieno ihminen, ja loppuun saakka kiltti, vaikka sairastikin.”

Lasten lisäksi Hakalat pitivät kiireisinä tilan eläimet; seitsemän lehmää, kymmenet lampaat, hevoset ja siat.

Tilanpidon lisäksi mies osallistui aktiivisesti paikallispolitiikkaan istuen kunnanvaltuustossa parikymmentä ja kunnanhallituksessa 7 vuotta. Vuonna 1971 Hakala esitti valtuustossa, että Mouhijärven ja Suodenniemen kuntien tulisi yhdistyä.

”Neuvottelut etenivät pitkälle, aina sisäministeriön puoltavaan lausuntoon saakka, mutta Mouhijärvellä vedettiin lopulta liinat kiinni. Viimeisissä suunnitelmissa liitokseen olisi otettu mukaan myös Karkku. Uudelle kunnalle oli nimikin valmiina, siitä olisi tullut Moukarsuo”, Hakala juttelee.

Sastamala-liitosta hän seurasi suurella mielenkiinnolla. Jos veteraani olisi saanut päättää, Suodenniemi olisi jakautunut eri suuntiin.

”Lahdenperä Hämeenkyröön, Sävi Kankaanpäähän ja loppu kunnasta Sastamalaan. Siitä olisi hyödytty kaikkein eniten.”

Kauppalistalla “linnunkinttuja” ja leipäjuustoa

Kalevi Hakalan harrastuksena on paperiperhosten askartelu. Siitä mies innostui sotaveteraanien tapaamisessa Valkeakoskella katsellessaan, kuinka naiset niitä näppärissä sormissaan taittelivat.

”Tosin minä olen luonut oman mallini, teen perhosiin kuparilangasta kippuraiset tuntosarvet”, mies esittelee mainoslehtistä taitellessaan.

Valmistuneiden perhosten määrää ei tiedä kukaan, mutta niitä on pakko olla yli kymmenen tuhatta, Hakala arvioi. Mies on lähettänyt ja lahjoittanut tuotoksiaan eteenpäin satoja, jopa itse presidenttipari Sauli Niinistölle ja Jenni Haukiolle. Heiltä posti kuljetti Suodenniemelle kuvalla varustetun kiitoskortin.

Ruokansa veteraani keitteli vielä pari vuotta sitten itse, mutta nyt ateriat tuodaan kotiovelle kahdesti viikossa. Viikoittaisia ovat myös kotihoidon vierailut, jolloin ”otetaan mittoja” ja tarkistetaan, että miehellä on kaikki hyvin.

Huumorin lisäksi pitkään ikään ovat Hakalan mukaan saattaneet vaikuttaa melko terveelliset elämäntavat. Alkoholi tai tupakka eivät ole miehelle maistuneet.

”Olen jälkipolvillekin saarnannut, että tupakkaan eivät sitten koske. Se on semmoista myrkkyä, ettei tahdo eroon päästä”, mies toteaa ponnekkaasti.

Perjantaisin Kalevi Hakala suuntaa taksilla kaupoille Häijään Äijään. Silloin ostoslistalla on mustaamakkaraa, ”linnunkinttuja” sekä tietenkin mämmiä ja leipäjuustoa, ne ovat nimittäin miehen herkkuja.

”Molempia menee aamulla ja ehtoolla. Ja välillä keskellä päivääkin.”