Kummalla on väistämisvelvollisuus, kävelijällä vai maastopyöräilijällä?

Tätä suurta kysymystä pohdin viikonloppuna retkeillessäni eräällä ilmeisen suositulla pyöräilyreitillä metsän siimeksessä. Viisi kertaa jouduin pomppaamaan varvikkoon, kun pyöräilijät kaasuttivat voimiensa tunnossa miltei kantapäille.

Yhtäkään kiitoksen sanaa en tien antamisesta kuullut, ainut “kiitos” olivat kuraroiskeet, jotka takapyörä päälleni ohituksen jälkeen ruopaisi.

Mukana matkassa ollut huonojalkainen äitini meinasi väistämisen vuoksi mennä kontilleen varvikkoon useamman kerran. Meitä kannustetaan liikkumaan, ja liikkeen sanotaan olevan lääke. Entä, jos se onkin tuhoksi, kun vanha – tai miksei nuorempikin ihminen loukkaa itsensä nopeiden liikkeiden seurauksena? Kuka korvaa mahdollisen vammautumisen?

Pyöräily on hieno harrastus ja itsekin siitä nautin, en tosin metsäpoluilla vaan tasaisella asvaltilla. Jonkinlaista maalaisjärjen käyttöä kuitenkin toivoisin varsinkin näille kapeille metsätaipaleille.

Kunnioitetaan toisiamme