Yleisöryntäys. Tähän sanaan tiivistyy kulunut syksy Nuorisotalo Pilvessä Sastamalassa. Nuorisotyöntekijät Kaisa-Leea Virtanen ja Tero Noukka kertovat syksyjen olleen usein hiljaisia, mutta tänä vuonna kaikki on ollut toisin.
”Nyt väkeä on ollut todella paljon ja kävijät entistä nuorempia. Ehkä syynä on korona ja se, että monet paikat ovat olleet pitkään kiinni. Tai ehkä nuoria on ajanut yleinen uteliaisuus”, kaksikko toteaa.
Koska talossa on ollut paljon uusia, nuorimmillaan 10-11 -vuotiaita kävijöitä, ja osa vanhemmista on hieman empinyt jälkikasvunsa talolle päästämistä, päättivät Noukka ja Virtanen kutsua huoltajia vierailulle Pilveen. Kutsu lähetettiin Wilman kautta Vammalan alueen 6.-7. luokkalaisten vanhemmille, mutta varsinaista ruuhkaa viesti ei saanut aikaan. Nuorisotalolla kävi viime torstaina viisi vanhempaa.
”Pari-kolme vuotta sitten kutsuttiin pelkästään seiskaluokkalaisten vanhempia ja paikalle tuli toistakymmentä henkeä. Toivottavasti tämä ei kerro jotakin ajastamme”, Noukka pohtii.
Pienestä väkimäärästä huolimatta keskustelut olivat hedelmällisiä.
Nuorisotyöntekijöiden kokemuksen mukaan monilla vanhemmilla on väärä käsitys siitä, mitä Pilvessä touhutaan. Osalla käsitys on muodostunut sen pohjalta, että on joskus nuorena itse viihtynyt talolla.
”Osa taas ei ole käynyt täällä koskaan ja perustaa ajatuksensa siihen.”
Se, että nuorisotalolla viihtyisivät ”pahat pojat”, ei Noukan ja Virtasen mukaan pidä paikkaansa. Pilvessä hengaa ihan tavallisia nuoria.
”Toki heillä, joilla on vaikkapa paljon harrastuksia, ei ole aikaa olla täällä niin paljon kuin jollain muulla.”
Keskimäärin talolla käy 40-60 nuorta illan aikana. Perjantait ovat poikkeus, silloin porukkaa saattaa kahdeksan aukiolotunnin aikana käydä yhteensä 90. Nuorten keski-ikä puolestaan on yllättävän alhainen: suurin osa joukosta on 6.-7. luokkalaisia.
”Monet tätä vanhemmat saattavat käydä ovella kääntymässä ja poistua sitten todeten, että täällä on vaan kakaroita”, Noukka sanoo.
Koska osa porukasta tulee paikalle suoraan koulusta, on Pilvessä myynnissä edullista välipaa ruisleivästä pitsaan ja nuudeleihin. Jälkimmäisistä on muodostunut hitti: astianpesukone huutaa usein 3-4 tuntia putkeen, kun nuudelikippoja pestään.
”Ja perjantaisin keitetään aina ilmainen perjantaipuuro. Paikalla olevilta kysytään kuinka moni syö, ja valitaan kattila sen mukaan.”
Pilvessä on aina paikalla kaksi aikuista ohjaajaa ja paikalla olevat nuoret merkitsevät läsnäolonsa kävijälistaan. Päihteiden, energiajuomien ja tupakkatuotteiden osalta talolla on nollatoleranssi, eikä minkäänlaista painimista, tönimistä tai rasismia suvaita.
”Lisäksi täällä noudatetaan pleikkaripelien ikärajoja. Siitä kuulee välillä nassutusta, että kotona saa pelata mutta täällä ei.”
Suht normaali, fiksu käyttäytyminen, sillä Pilvessä pärjää pitkälle, Noukka ja Virtanen vakuuttavat. Entä jos joskus mokaa?
”Siitä seuraa porttikielto. Esimerkiksi alkoholista kärähtäminen tuottaa kuukauden porttikiellon. Lisäksi tehdään lastensuojeluilmoitus, otetaan yhteyttä vanhempiin ja ehdotetaan ehkäisevän päihdetyön mallia noudattelevaa keskustelua.”
Nuorisotyöntekijä Tero Noukan mukaan nuorten kanssa pitää olla tiukka, mutta reilu. Jos joku protestoi saamastaan porttikiellosta, Noukka voi antaa viikon lisää.
”Ei tämä ole mikään lastentarha, sen nuoret oppivat kyllä nopeasti. Tivoli ei pyöri, ellei joku pidä jöötä.”
Porttikielto on Noukan ja Virtasen kokemusten perusteella tehokas rangaistus. Parin viikon pakkoloman jälkeen talolle saattaa palata ihan erilainen nuori.
Sastamalassa nousi tänä syksynä esiin huoli lasten ja nuorten vapaa-ajanvietosta. Perhepalveluverkoston huoltajille syyskuussa toimittaman tiedotteen mukaan eri-ikäisten lasten ja nuorten kokoontumisiin on liittynyt erilaisia lieveilmiöitä, kuten ilkivaltaa ja vaaratilanteita. Tietoon on tullut myös kiusaamista ja väkivaltaa, ja osa tilanteista on aiheuttanut vahingonkorvausvelvoitteita.
Pilvessä häiriökäyttäytymistä ei ole havaittu. Tero Noukka kertoo nuorisotyöntekijöiden myös jalkautuneen keskustassa paikkoihin, joissa nuorten tiedetään viettävän aikaa. Ilkivaltaa ei näillä reissuilla ole havaittu, mutta vanhoihin jälkiin nuorisotyöntekijät ovat kyllä törmänneet.
”Nuoret ovat kyllä muuten muuttuneet. 10-15 vuotta sitten Pilveen tilattiin Soundia, ja nuoret istuivat lukemassa lehtiä porukalla monta tuntia. Nyt kaikki on hektistä ja lyhytjännitteistä, eikä enää jakseta keskittyä. Muutama minuutti ilman puhelinta on kamalan pitkä aika ja odottamisesta on tullut kauhistus”, vuodesta 1982 nuorisotyötä tehnyt mies näkee.
Nuorten kännykän käyttö onkin asia, johon hän toivoisi kotona puututtavan.
”Se, ettei kännyköitä otettaisi illalla sängyn viereen olisi jo järkyttävä parannus. Mutta hiljaisuus ahdistaa ja puhelimesta on nukkumaan mentäessäkin laitettava pyörimään podcast tai Spotify, kun omien ajatusten kanssa ei osata olla.”
