Useampi sata sastamalalaista – jutun kirjoittaja mukaan lukien – on ehtinyt ihastua Liekorannan lounassalaatteihin. Taannoin kohtasin kammottavan näyn työpaikkani lähikaupassa. Lounassalaattien kohdalla oli hyllyssä lappu, jossa luki, että tuotetta on saatavilla seuraavan kerran vasta viikon päästä.

Pian selvisi kyseisten tuotteiden toimituskatkoksen syykin: Kestikievari Liekorannan omistajanvaihdos.

Asemakadulla sijaitsevan kestikievarin uutta omistajaa kertomukseni naurattaa.

”Ei huolta, salaatteja ilmestyy jatkossakin Vammalan kauppoihin 500 – 600 kappaletta viikottain”, Suvi Kallinen sanoo.

Asia selvä. Entäs sitten juhla- tai kokoustilaisuudet, pito- ja majoituspalvelut, isänpäivälounas ja jouluruuat – onko niiden suhteen odotettavissa muutosta?

”Kaikesta hyväksi havaitusta pidämme kiinni. Jouluruokatorikin on tulossa. Valkeaniemet jättivät meille  suosikkiruokien reseptit, joten ei huolta”, tuumaa Kallinen Liekorannan edellisiin omistajiin viitaten.

120-vuotiaassa Asemakadun kaunistuksessa on jutuntekohetkelläkin majoittujia. Arkisin yleisin yöpyjä on työmatkalainen, viikonloppuisin vapaa-ajan matkailija. Vaikka kiinteistöstä on pidetty hyvää huolta, ei Kallisen aviopuoliso Sami Mamian tarvitse pohtia mitä leipätyönsä ohessa tekisi.

”Täällä on kaikenlaista pientä projektia ja laitettavaa. Haluaisin tuoda talon historiaa enemmän esille”, Kallinen pohtii.

Sattumallakin sormensa pelissä 

Sami Mamia työskentelee opistoupseerina Puolustusvoimissa. Päävastuun yrityksestä kantava Kallinen on ollut ruoka-alan töissä 16-vuotiaasta saakka, viimeksi lihanjalostamo Veljekset Mattilalla Ylöjärvellä.

”Myyntikoordinaattorin työtä ja vetovastuuta muun muassa palvaamon laajennuksesta ja lounaskahvilasta”, kuvailee hän viime työvuosiensa vaiheita.

Ajatus omasta tilausravintolasta ja majatalosta oli elänyt nelikymppisen pariskunnan haaveissa jo pitkään. Kun Keikyän voimalaitoksen lähistöllä asuva pari suunnitteli häitään, puuttui sattuma peliin.

”Liekoranta hoiti häätarjoilumme. Niitä valmisteltaessa Saila Valkeaniemi tuli mainninneeksi, että heidän yrityksensä on myytävänä.”

Kesähäät vietettiin onnistuneesti, ja ajatus Liekorannan ostamisesta vahvistui suven edetessä. Kallinen pääsi seuraamaan Valkeaniemien toimintaa Vanhan kirjallisuuden päivillä ja hääkeikoilla.

”Onhan tässä paljon lankoja, jotka täytyy pitää hyppysissään, mutta meillä on hyvät verkostot ja ruuhka-apua saatavilla. Liekoranta on juuri sitä, mitä olimme etsineet”, Kallinen tuumaa.

Kesäkahvila aseman kupeessa

Sami Mamian savustusinnostuksen ansiosta yrittäjät ovat miettineet ensi kesäksi aiheeseen liittyvää teemailtaa. Liekorannan takapiha taipuisi hyvin monenlaisten tapahtumailtojen näyttämöksi.

”Sijaintimme rautatieaseman kupeessa tarjoaa paljon mahdollisuuksia houkutella väkeä vähän kauempaakin. Tampereen suuntaan voisi mennä illemmallakin juna. Siinä olisi vähän kehittämistä”, Suvi Kallinen naurahtaa.

Kulkivatpa junat miten hyvänsä, on Vammalan aseman kautta tulijoita ja lähtijöitä sen verran, että Liekorannassa aukeaa todennäköisesti ensi kesänä kahvila.

”Kesällä olisi ihanaa pitää ovet auki. Ihmiset voisivat poiketa nauttimaan virvokkeista ja kauniista puitteista.”