Nämä aasit todella nauttivat rapsutuksista. Kun Maria Kivelä erehtyy lopettamaan hellittelyn, tuuppii Mana naista välittömästi turvallaan kuin lisää pyytääkseen.
“Syliin tulisi, jos mahtuisi”, Kivelä naurahtaa ja jatkaa aasin sivelyä. Manan ilme muuttuu autuaaksi.
Ekojärven tilan eläimet ovat tottuneet ihmisiin ja heidän käsittelyynsä, ja siksi ne ovat kuin tehtyjä uuteen toimintaan, jonka Kivelä pian tilalla aloittaa. Lähiviikkoina käynnistyy nimittäin heppakerho, joka on tarkoitettu koulukiusatuille lapsille ja nuorille.
Kimmokkeena kerholle toimi Aamulehden marraskuun alussa julkaisema juttu tamperelaistallista, joka aloitti vastaavan kerhon. Artikkelissa haastettiin muut Suomen ratsastustallit mukaan tukemaan koulukiusattuja lapsia.
“Juttu tuli vastaan somessa ja kosketti. Itselläni on kiusaamistaustaa yläasteelta ja myös omilla lapsillani on valitettavasti kokemusta asiasta. Haluan kokeilla ja katsoa, onko toiminnalle tarvetta täällä Sastamalassa.”
Kaikesta päätellen on, sillä Kivelä kertoo jo saaneensa muutamia ilmoittautumisia. Tilaa on vielä, ja jos ilmoittautumisia tulee paljon, Ekojärven tilan emäntä on valmis käynnistämään kaksikin eri ryhmää.
“Tarkoitus on pitää ryhmän koko pienenä, 5-6 lasta voisi olla sopiva määrä. Sellaiseen porukkaan on helppo tulla ja kaikille riittää puuhaa”, Kivelä arvioi.
Heppakerhon on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä ponien ja aasien seurassa, hyvässä vertaisten porukassa. Esme-, Mana- ja Sille-aasien lisäksi Ekojärven tilalla asustavat eläkeläinen, jo 21-vuotias shetlanninponi Tilli sekä äiti ja tytär, miniponit Lilli ja Helinä.
Pienikokoisia nelijalkaisia on helppo lähestyä ja käsitellä.
“Meidän eläimiä uskaltaa halata, rapsuttaa, hoitaa ja taluttaa”, Kivelä vakuuttaa.
Maria Kivelä muistuttaa niin hevosten, ponien, aasien kuin kaikkien muidenkin eläinten hyväksyvän jokaisen juuri sellaisena kuin hän on.
“Ne eivät kiinnostu ulkonäöstäsi tai kiusaa sinua sen perusteella. Niiden seurassa voi olla hiljaa tai jutella tärkeät asiansa ilman pelkoa siitä, että joku arvostelisi. Eläimet kuuntelevat aina.”
Aiempaa heppa- tai ponikokemusta kerhossa ei tarvita ja ryhmään ovat tervetulleita niin tytöt kuin pojatkin. Koska Ekojärven tilalle on Vammalan keskustasta matkaa miltei parikymmentä kilometriä, on lapsia kyyditsevien mahdollista viettää kerhoaika, noin tunti, tilapuodissa vaikka kahvitellen.
Maria Kivelä tietää omasta kokemuksesta, että kynnys osallistua heppakerhon kaltaiseen toimintaan voi olla kiusatulle lapselle korkea. Hän toivookin, että vanhemmat tuuppaisivat hellästi lapsiaan uuteen kokemukseen.
“Jos osallistuminen tuntuu vaikealta, huoltaja voi tulla ensin tueksi kerhoon. Toivon, että jokainen löytäisi rohkeuden tulla ainakin katsomaan, millaista toiminta on. Kiusaamiselle meillä on nollatoleranssi.”
Lisätietoja kerhosta Maria Kivelältä p. 045 204 9788
