Onko masennus sairaus, josta voi parantua vai ehkä sittenkin ominaisuus, joka sinussa on aina? Entä jos onkin koko ajan vähän masentunut, mutta matkan varrella tulee erilaisia vaiheita, joiden vuoksi olo on välillä huonompi ja välillä vähän parempi?

Näitä asioita sastamalalainen Valtteri Vieras on pohtinut viimeisen vuoden kuluessa usein. 26-vuotias Vieras sai syyskuussa 2020, pitkään jatkuneen henkisen kuormituksen jälkeen, diagnoosin sekamuotoisesta ahdistus- ja masennustilasta. Tämän vuoden syyskuussa hän kertoi tarinansa Instagram-videolla, koska haluaa hälventää masennukseen ja mielenterveyden haasteisiin liittyviä ennakkoluuloja.

Vieraan mukaan on liian aliarvostettua puhua siitä, mitä korvien välissä tapahtuu.

“Meidän ‘normi-ihmisten’ pitäisi vaan suorittaa ja suorittaa, mutta kenellä tahansa voi joskus leikata kone kiinni. Haluan avoimesti puhua omasta tarinastani ja kannustaa näin muita samaan.”

Vieraan omat haasteet ovat monen asian summa. Elokuussa 2019 nuori mies lähti kriisinhallintatehtäviin. Syys-lokakuun vaihteessa Vieraan tavoitti tieto, että hänen isänsä oli joutunut sairaalaan allergisen reaktion johdosta. Tutkimuksissa selvisi tämän sairastavan aggressiivista imusolmukesyöpää. Olo toisella puolella maailmaa oli voimaton.

“Työ vaati kaiken keskittymisen, mutta vuoron jälkeen pelotti mennä katsomaan, millaisia viestejä puhelimeen on tullut”, mies muistelee.

“Nyt olisi paras, kun joku rekka tulisi..”

Keväällä 2020 koronatilanne oli päällä sekä Suomessa että Valtteri Vieraan komennusmaassa. Mies pääsi kotiin lomalle erityisluvalla, sillä hän kävi testaamassa sopivuutensa isänsä kantasoluluovuttajaksi. Reissu ei ollut helppo.

“Ensin olin Suomessa yhteensä neljä viikkoa karanteenissa. 16 tunnin paluulennon jälkeen vietin vielä kohdemaassa kaksi viikkoa karanteenissa parakissa, ennen kuin pääsin jatkamaan palvelusta. Noiden kahden viikon aikana mielessä ehti pyöriä yhtä sun toista, ja ne olivat varmaankin hetki, joka viimeistään katkaisi oman selkärangan.”

Vuoden mittaiseksi kaavailtu palvelus typistyi yhdeksään kuukauteen Valtteri Vieraan palatessa isänsä sairauden vuoksi koti-Suomeen toukokuussa 2020. Hän putosi tyhjän päälle, sillä työpaikalla oli tehty järjestelyjä sen mukaan, että mies olisi poissa kokonaisen vuoden.

“Seuraavan kuukauden vietin neljän seinän sisällä. Pelasin pleikkarilla ja tietokoneella, enkä poistunut kotoa muuta kuin pesäpalloharjoituksiin Ylöjärvelle. En oikeastaan osannut olla huolissani, vaan ajattelin että pieni nollaus tekee vain hyvää.”

Heinäkuussa Vieras hälytettiin pikakomennuksella takaisin töihin. Fyysiset oireet iskivät varoittamatta kesken työpäivän, kun hänelle tuli sydämentykytyksiä ja hengenahdistusta. Pahimmaksi olo kävi erään pesäpallopelin jälkeen.

“Olin tuomaroimassa ja minulle tuli sanaharkkaa pelaajan kanssa. Se oli ihan normaali urheilusta tuttu tilanne, mutta itselleni jotenkin ylitsepääsemätön. Siitä seurasi vahva fyysinen ahdistus ja univaikeudet. Valvoin seuraavat pari yötä.”

Vieras sanoo, ettei ole koskaan ollut itsetuhoinen. Vaikka pimeät ajatukset valtasivat mielen, hän ei koskaan ajatellut että olisi itse riistänyt hengen itseltään.

“Sen sijaan Ylöjärvelle ajellessani mietin pari kertaa moottoritiellä, että nyt olisi paras kun joku rekka tulisi väärälle puolelle ja pamauttaisi nokkaan. Pääsisin kerralla kaikesta tuskasta eroon.”

Valtteri Vieras ymmärsi, etteivät hänen ajatuksensa olleet normaaleja. Hän tarttui rohkeasti puhelimeen ja soitti työterveyteen saadakseen lääkäriltä lähetteen psykologille.

Ensimmäinen sairausloma kesti kaksi viikkoa ja syksyn aikana diagnoosi vaihtui keskivaikeaan depressioon. Vieras ei huolinut mielialalääkkeitä, vaan toivoi tilanteeseen parannusta tekemällä itselleen mieluisia asioita.

Takana oli jälleen muutaman viikon sairausloma, kun psykologi ja Vieras pohtivat, pitäisikö miehen kokeilla työntekoa uudelleen. Psykologi ehdotti, että lääkäri antaisi vielä oman arvionsa asiasta. Tuon käynnin Valtteri Vieras muistaa ikuisesti.

“Lääkäri käski minun ottaa itseäni niskasta kiinni ja kovettua. Hän ei kirjoittaisi minulle enää päivääkään sairauslomaa, vaan totesi, että oloni paranee työnteolla. Ajattelin että voi v*u. Tämä on juuri se syy, miksi nuoret eivät puhu omista mielenterveysongelmistaan.”

Vieras kimmastui lääkärin sanoista niin, että päätti tehdä kuin tämä kehotti.

“Totesin että selvä, otan sitten itseäni niskasta kiinni ja lähden treenaamaan.”

Mies kertoo olleensa aina urheilullinen, mutta vain suorittaneensa viime ajat. Mitään iloa liikunta ei ollut antanut moneen kuukauteen.

“Toiminnallisessa treenissä ilo alkoi yllättäen taas löytyä. Siitä seurasi hyvä kierre: kun treenasin, olin väsynyt ja nukuin paremmin. Ja kun treenasin, tuli nälkä ja minun oli pakko syödä hyvin. Siitä lähti tasainen nousu.”

Uusi vuosi 2021 toi tullessaan puhelun, joka muutti jälleen elämän suuntaa. 21. tammikuuta Vieraan äiti soitti, että isä oli löytynyt elottomana omasta sängystään. Surun sijaan mieleen pyrki ajatus uudesta aallonpohjasta.

“En tuntenut mitään. Pelkäsin vain uutta romahdusta. Seuraavana päivänä menin treenille ihan kuin ennenkin. Muistan, että istuin paikallani ja kyyneleet virtasivat. Keho halusi surra, mutta pää ei antanut periksi.”

Ei Vieras ole oikein osannut surra vieläkään. Hän myöntää, että isän kuolema on osittain edelleen työstämättä.

Kaikki ei näy päälle

Mitä Valtteri Vieraalle kuuluu nyt, loppuvuodesta 2021?

Ihan hyvää, hän vastaa.

“Tuntuu, että olen päässyt sen verran vakaalle pohjalle, että romahdukset eivät enää pelota. Hyviä hetkiä on enemmän kuin aiemmin, mutta varsinkin arkipäivät ovat välillä taistelua. Vapaa-aika ja viikonloput kompensoivat, kun saa tehdä itselleen mieluisia asioita.”

Ajatus oman tarinan kertomisesta videon muodossa heräsi Vieraassa 10. syyskuuta, kun Suomessa vietettiin itsemurhien ehkäisypäivää.

“Ajattelin, että jos omalla toiminnallani pystyn estämään jonkun itsemurhan, on videon kuvaaminen sen arvoista.”

Samalla Valtteri Vieras halusi antaa kasvot mielenterveysongelmille. Hän muistuttaa, että kaikilla meillä on elämässämme jotakin, jota muut eivät päälle päin näe.

“Ulospäin minäkin näytän yleensä iloiselta, heitän vitsiä ja hymyilen paljon. Ei se kuitenkaan ole koko totuus.”

Valtteri Vieraan julkinen Instagram-tili on nimeltään @urheiluvallu