Vuoden 2022 käynnistyessä ulko- ja turvallisuuspolitiikka on noussut keskiöön. Venäjän joukkojen keskittäminen Ukrainan rajalle ja Venäjän esittämät etupiirivaatimukset ovat johtaneet suurvaltatason keskusteluihin tilanteessa, jossa jopa sodan mahdollisuus on olemassa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi uuden vuoden puheessaan, että etupiirivaatimukset eivät kuulu 2020-luvulle ja valtioiden tasa-arvoisuus on keskeinen perusperiaate, jota kaikkien tulee kunnioittaa. Presidentin mukaan Suomen ulko-, turvallisuus ja puolustuspolitiikan perustana on ylläpitää kansallista liikkumatilaa ja valintamahdollisuuksia. Tämä pitää Niinistön mukaan sisällään myös mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea NATO-jäsenyyttä.

Ukraina on koko prosessissa sijaiskärsijä. Venäjän KGB-taustainen nykyhallinto haluaa epäilemättä palauttaa Venäjän suurvalta-aseman, mikä näkyy etupiirivaatimuksissa. Puheet siitä, että länsi uhkaisi Venäjää on kuitenkin tarkoitettu kotimaiselle yleisölle. Kukaan ei ole Venäjää uhkaamassa. Venäjän naapureista Kiina on ainoa, joka edes teoriassa voisi Venäjää uhata, mutta Kiinan intressit ovat ihan muualla.

Ulkopoliittisten jännitteiden taustalla on Venäjän sisäinen tilanne. Putin nousi aikoinaan valtaan ja suosituksi, koska kykeni palauttamaan julkisen sektorin palkkojen ja eläkkeiden maksun, saamaan maahan järjestyksen sekä laittamaan yksityistämisprosessissa rikastuneet kansan vihaamat oligarkit kuriin. Putinia auttoi alussa öljyn hinnan nousu.

Nyt Venäjän sisäinen tilanne alkaa muistuttaa aikoja, jolloin Putin nousi valtaan. Tavallisten kansalaisten elintaso on hiipunut jo vuosikymmenen. Korona on aiheuttanut paljon kuolemia, koska rokotekattavuus on alhainen ja terveydenhoito osassa maata heikkoa. Korruptio rehottaa nykyisen eliitin toimesta, kuten Navalnyin videot ovat paljastaneet. Oppositio on ajettu vankilaan, maanpakoon ja maan alle, mutta se ei ole poistanut kansan tyytymättömyyttä.

Putinin ja Venäjän nykyhallinnon todellinen vihollinen ei ole Ukraina tai länsi, vaan Venäjän oma demokratia-liike. Siksi Venäjä reagoi voimakkaasti Valko-Venäjän kansannousuun, vaikka Lukashenko tuskin on edes Venäjän nykyhallinnon suosikki. Vallan siirtyminen oppositiolle Valko-Venäjällä olisi antanut lisää voimaa myös Venäjän demokratialiikkeelle ja siksi sitä ei voitu sallia.

USA on uhannut vastata Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen Ukrainassa hyvin voimakkailla talouspakotteilla. On jopa puhuttu Venäjän irrottamista kansainvälisestä pankkijärjestelmästä, mikä vaurioittaisi Venäjän ulkomaankauppaa ja romuttaisi ruplan arvon. Tämä laukaisisi Venäjän sisäiset ongelmat ihan uudelle tasolle, mutta ei olisi ongelmaton myöskään lännelle, eikä Suomelle. Toivoa sopii, että ratkaisut löydetään diplomaattista tietä ilman sotatoimia ja taloudellisia järistyksiä.