Huittisten vuoden 2022 ensimmäinen vauva on ennättänyt killitellä maailmaa jo parin viikon ajan.
Laura Takalan ja Sami Aholan potra poika syntyi sektiolla tammikuun 5. päivä 13 minuuttia yli aamukymmenen.

”Laskettu aika olisi ollut vasta 14. päivä, joten jonkun verran etuajassa poika päätti tulla”, Takala kertoo.

Vuoden ensimmäisellä vauvalla oli syntyessään pituutta 52 senttiä ja painoa 3 760 grammaa. Koko raskausajan matkassa kulkenut ”Kirppu” nimi ei siis aivan pitänyt paikkaansa.

”Hyvä, että syntyi vähän etuajassa. Olisi hän voinut ennättää kasvaa melkoisen isoksi, jos olisi vielä 10 päivää köllötellyt vatsassa”, Takala naurahtaa.

Raskaus sujui Takalan mukaan vaihtelevasti. Suuremmalta pahoinvoinnilta äiti säästyi, mutta oman haasteensa odotukseen toi kotona hääräävä vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen isosisko Selma.

”Sen huomasi, että pienen vipeltäjän perässä alkoi olla vähän raskasta kulkea ison vatsan kanssa”, Takala kertoo.

Selman lisäksi pikkuveljellä on isän puolelta kaksi muutakin isompaa sisarusta.

”He auttelevat vauvan hoidossa sitten välillä viikonloppuisin.”

Koskaan ei voi aivan varmaksi sanoa, mutta ainakin toistaiseksi näyttäisi siltä, että pikkuveljen myötä Takalan ja Aholan perhe on täydentynyt valmiiksi.

“Kirpun” oikea nimi vielä mietintämyssyssä

Takala kertoo, että toisen vauvan kanssa kaikki tuntuu ensimmäistä helpommalta.

”Selman kanssa varoi ja jännitti kaikkea, nyt hommat sujuvat paljon luontevammin.”

Pikkuveli on Takalan perheeseen jo toinen korona-ajan vauva. Tämä vaikuttaa esimerkiksi ristiäisjärjestelyihin.

”Olisin toivonut, että ne olisi voitu hoitaa nopeasti pois alta, mutta eiköhän niitä nyt jouduta tämän koronatilanteen vuoksi siirtämään vähän eteenpäin.”

Siirto tuo hyvää lisäaikaa myös pienokaisen nimen pohdintaan. Sitä kun vanhemmat eivät ole vielä lyöneet lukkoon.

”Muutamaa vaihtoehtoa on pompoteltu, mutta mikään ei ole vielä tuntunut siltä, että tässä se nyt on.”

Toiveissa kunnon kansalainen

Vatsassa vilkkaan oloinen vauva on ulos päästyään vaikuttanut huomattavasti odotettua rauhallisemmalta.

Takala kertoo, että vauva syö ja nukkuu, kuten vauvan kuuluukin. Tosin päivärytmi on vielä vähän sekaisin ja pikkuherra on toisinaan valvottanut öisin.

”Liekö hän sitten kova penkkiurheilija ja siirtänyt jo kellon talviolympialaisten aikaan”, Takala nauraa ja lisää, että pari viimeistä yötä on onneksi mennyt parilla syötöllä.

Kunnollista itkua pikkuveljen suusta ei ole edes vielä kuultu, ja muun perheen arkea helpottaa, kun vauva viihtyy myös yksin unipesässään.

”Siinä on iso ero siskoon, joka ei halunnut nukkua missään muualla kuin sylissä”, Takala muistelee.

Tyytyväisenä ja rauhallisena vanhemmat toivovat vauvan pysyvän tulevaisuudessakin.

”Tietysti vilkkauttakin saa tulla, kuhan ei nyt ihan rasavilliksi heittäytyisi.”

Kasvaessaan poika saa itse päättää, mihin suuntaan lähtee elämäänsä viemään.

”Hänestä saa tulla juuri se, mikä hän itse haluaa olla. Vaikka en pistä hanttiinkaan, jos hän valitsee lääkärin tai tennistähden ammatin. Tärkeintä kuitenkin on, että hän saisi hyvät käytöstavat ja kasvaisi kunnon kansalaiseksi”, Takala toivoo.