Hyvän hiihtoladun tekeminen ei ole hätäisen ihmisen hommaa, tuumaa sastamalalainen Mauri Vanha-Kämppä. Mies todella tietää mistä puhuu, sillä hän on ajanut latuja karkkulaisten iloksi peräti 26 vuoden ajan. Hiihtobaanaa on syntynyt niin jäälle kuin pelloille Vanha-Kämpän Kiuralan Kuutinlahdella sijaitsevan vapaa-ajan asunnon liepeillä.
”Kun homma alkoi, olin niin innokas että raivasin kilometrin metsää ja risuja, jotta ladun sai tehtyä Jyränvuoren metsäautoteille saakka. Siellä on isoja mäkiä, joista muutamilla hyvillä ystävillä on sekä mukavia että karvaita muistoja”, Vanha-Kämppä naurahtaa.
Jyränvuorelta latu jatkui Passin pihaan, joka oli eräänlainen päätepysäkki. Toinen “hulluus” harrastuksen alkuaikoina oli luistelubaanan tekeminen.
“Se onnistui, kun moottorikelkan perässä veti vanhaa, isoa ja painavaa autotallin ovea. Baanasta tuli oikein hyvä”, mies kertoo.
82-vuotias Mauri Vanha-Kämppä on aina ollut innokas hiihtäjä. Kipinä omien latujen tekemiseen syttyi 90-luvun alussa, kun hän kävi hiihtämässä Hornion koululla.
”Kallion Pentti veteli sinne latuja, hänellä oli moottorikelkka ja latuhöylä. Mietin, kuinka mukava olisi, kun ladut lähtisivät oman mökin pihalta ja saunarannasta.”
Ajatus kypsyi toteutukseen, ja Vanha-Kämppä hankki työkelkan. Latuhöylän hän osti Pentti Kalliolta, joka teki niitä omin käsin.
”Pentti antoi höylän, joka oli kuulemma toiseksi paras. Ja kyllä se hyvä onkin, riittävän painava ja aika pitkä, ja tekee tasaista jälkeä.”
Mitä hiljempaa ajaa, sitä parempi latu
Syntyvien latukilometrien määrä riippuu kovasti vuodesta, kertoo Vanha-Kämppä. Pari vuotta sitten lumesta ei ollut tietoakaan, viime vuonna ladut olivat hyvässä kunnossa. Tänä talvena mies ajoi ensimmäiset ladut joulun välipäivinä. Nyt järven jäällä pääsee neljän kilometrin lenkin ja peltobaanaa riittää omasta pihasta noin viiden kilometrin kierrokseen.
Maallikko voisi kuvitella, että mitä enemmän on lunta, sitä helpompi hiihtoladut on ajaa. Tämä ei kuitenkaan Mauri Vanha-Kämpän mukaan pidä paikkaansa.
”Kun lunta on 25-30 senttimetriä, voidaan puhua ihanteellisista olosuhteista. Yli puoli metriä alkaa olla liikaa ja hankala kelkalla ylittää. Laduntekovauhti on hyvin maltillista, noin 15 kilometriä tunnissa. Mitä hiljempaa ajaa, sitä parempi latu”, mies kertoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Latujen ajamisessa iso merkitys on lähialueen asukkaiden myötämielisellä suhtautumisella.
”Liikkeelle lähden naapurin tietä pitkin, siitä pääsen Passin pellolle. Passin isäntäväki on ollut koko ajan harrastukselleni suopea, he ovat antaneet luvan ajaa peltoa ristiin rastiin”, mies kiittää.
Järven jäällä suositut ladut
Mauri Vanha-Kämpän ajamilla laduilla on riittänyt sivakoijia tasaisesti. Erityisesti järven jäälle hiihtäjiä ilmestyy heti, kun he näkevät miehen päristelevän siellä kelkallaan.
”Moni ranta-alueen asukas käyttää latuja ahkerasti, mutta ilokseni olen huomannut jäällä myös oudompia hiihtäjiä.”
Mies toteaa latujen ajamisen olevan itselleen hyvää mieltä tuottava harrastus, joka edesauttaa toista intohimoa: hiihtämistä.
”Kun itse tekee, on aina valmiit ladut, joille lähteä. Vuosittainen hiihtotavoite on 1500 kilometriä”, hän paljastaa.
