Aadasta, Anitta ja Timo Routakankaan omasta, pian täysi-ikäistyvästä tyttärestä lähti ajatus, joka on viimeisten kuukausien aikana rakentunut kehitysvammaisten ryhmäkoti Aunelaksi.
Vielä vuosi sitten olemassa oli vain hahmotelmia, nyt kolmikko istuu Aadan ja 14 muun kehitysvammaisen tulevan kodin sohvalla ja katselee tyytyväisenä ympärilleen.
Perjantaina tullut toimilupa antaa Ryhmäkoti Aunela Oy:lle luvan tuottaa yksityisiä ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja ja eilen tiistaina uudessa työpaikassaan pääsivät aloittamaan Aunelan ensimmäiset työntekijät.
Osa huonekaluista hakee vielä paikkojaan ja terasseja peittävät komeat lumikerrokset, mutta viimeistään kuun loppupuolella talo on jo tulvillaan elämää. Paljon on tapahtunut vuoden aikana.
Halu tehdä asiat omalla tavalla
”Kehitysvammaisen lapsen vanhempina Aadan tulevaisuus on mietityttänyt meitä jatkuvasti. Vuosia olemme odotelleet ja toivoneet, että joku rakentaisi tällaisen paikan, johon myös Aada voisi muuttaa, mutta niin ei ole vain tapahtunut”, Aunelan yrittäjä Anitta Routakangas taustoittaa.
”Tiedämme, että samassa asemassa kanssamme on moni muukin”, Timo Routakangas jatkaa.
Ryhmäkoteja on toki paljonkin, eikä olemassa olevissa vaihtoehdoissakaan ole varsinaista vikaa. Mikään paikka ei kuitenkaan tuntunut Routakankaista heidän näköiseltään.
”Ajattelimme, että haluamme tehdä tämän omalla tavallamme”, Anitta toteaa.
Aunela on rakennettu mahdollisimman kodinomaiseksi.
”Ei mitään ihmeellisyyttä, vaan sellainen paikka, missä voi elää mahdollisimman tavallista arkea. Koti, jossa niin asukkailla, henkilökunnalla kuin huoltajillakin on hyvä ja helppo olla”, pariskunta kuvailee ajatuksiaan Aunelasta.
Ehkä suurin ero moneen muuhun yksikköön on siinä, että myös huoltajat halutaan mahdollisimman isoksi osaksi Aunelan yhteisöä.
”Asukkaiden perheet ovat enemmän kuin tervetulleita tänne. Jos lähdemme laavulle paistamaan makkaraa, toivomme että myös huoltajat tulevat mukaan. Lastaan tai sisarustaan voi tulla tervehtimään koska tahansa”, Timo kertoo.
Toinen ero on hinnoittelussa, sillä tavallisesti hoitokodeissa kaikki ylimääräinen hoito vessapaperista saunavuoroihin on hinnoiteltu. Aunelassa nämä asiat kuuluvat vuokraan.
”Kehitysvammaiset maksavat vuokran ja asumiskulunsa pienestä eläkkeestään, joten heidän ei pidä joutua kotonaan miettimään, onko heillä varaa käydä saunassa kaksi kertaa viikossa. Saunaan saa mennä vaikka joka päivä”, Timo perustelee.
Anitta ja Timo Routakankaalle oli alusta asti selvää, että Aunela rakennetaan hirrestä.
Muutto uuteen kotiin ja ympäristöön on suuri muutos kenelle tahansa. Kehitysvammaisille muutokset ovat vielä tavallistakin suurempia. Tämä on huomioitu myös siinä, miten Aunelaan tulevina kuukausina alkaa muuttaa asukkaita.
”Talossa on kolme siipeä, joihin jokaiseen mahtuu viisi asukasta. Taloa aletaan täyttää hiljalleen, siipi kerrallaan. Asukkaat saavat rauhassa tutustua toisiinsa ja henkilökuntaan”, Anitta kertoo.
Anitta suunnittelee, että talo voisi olla täynnä kesän loppuun mennessä, Timo on asettanut tavoitteeksi vuoden lopun.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että iso osa asukkaista muuttaa Aunelaan Huittisten ulkopuolelta.
”Tämä ei ole mikään Huittisten juttu, vaan varmasti asukkaita tulee myös lähikunnista. Tällä hetkellä kiinnostusta on esimerkiksi Akaasta”, Timo kertoo.
Kehitysvammaisen hoidon kustannuksista vastaa syntymäkunta, joten ennen muuttopäätöstä vahvistus paikan sopivuudesta pitää saada myös kotikunnasta.
”Koska toimilupa tuli vasta viime viikon lopulla, muuttoasioita voidaan alkaa järjestellä vasta nyt kunnolla. Tulevina viikkoina meillä riittää varmasti vierailijoita, kun tiloja esitellään mahdollisille tuleville asukkaille ja huoltajille”, Timo arvelee.
Oman omenapuun saa istuttaa itse
Tulevien viikkojen aikana tarkentuu paremmin myös tuleva toiminta. Kovin tarkkoja suunnitelmia on ollut mahdotonta tehdä ennen kuin tietää, millaisia asukkaita Aunelaan muuttaa.
”Lähtökohta on se, että kaikki tullaan määrittelemään asukkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaan. Toiminta tulee edellyttämään tiettyjä rutiineja esimerkiksi ruokailuiden suhteen, mutta niiden ulkopuolella haluamme pitää kaiken mahdollisimman vapaamuotoisena”, Anitta kertoo.
Asukkailla on esimerkiksi mahdollisuus laittaa itse itselleen iltapalaa siiven omassa keittiössä tai osallistua oman huoneensa siivoukseen.
Timo haaveilee, että pääsee lumen sulettua laittamaan piha-alueita yhdessä asukkaiden kanssa.
”Tuonne rantaan voisi istuttaa omenapuita. Parinkymmenen vuoden kuluttua asukas voi poimia omenoita itse istuttamastaan puusta ja muistella sitä hetkeä kun puu laitettiin maahan, se luo asukkaalle tähän paikkaan ihan omanlaisensa siteen.”
Rohkeutta heittäytyä mukaan uuteen
Oman ryhmäkodin perustaminen on siivousalan yrittäjänä toimivalta Anitta Routakankaalta vähintäänkin rohkea veto.
”Jos ei tee mittään, ei saa mittään”, nainen naurahtaa uteluihin, mistä rohkeus kumpuaa.
”Ja kun itse tekee, niin saa juuri sellaisen kuin haluaa”, hän jatkaa.
Tärkeänä apuna Aunelan suunnittelussa on ollut yksikönjohtajaksi palkattu Tinja Tähtinen, jolla on mittava terveydenhoitoalan kokemus.
”Koko projektissa on eniten yllättänyt se, miten paljon papereiden pyörittämistä tämä vaatii. AVI:n byrokratiassa Tinjan tietämys ja asiantuntemus on ollut täysin korvaamatonta”, Anitta kiittelee.
Huittisten mittakaavassa hoivakotia voidaan pitää myös merkittävänä työllistäjänä, sillä yksikössä tulee jo alkuvaiheessa työskentelemään noin 15 työntekijää.
”Hoitajapulasta puhutaan valtavasti, joten olimme vähän huolissamme siitä, miten työntekijät tullaan löytämään. Sen reilun hakemusmäärän perusteella, mitä me saimme, hoitajapula on kyllä täysi myytti”, Timo hämmästelee samalla kun Anitta kehuu, miten hyvä työntekijäporukka Aunelaan on löydetty.
