Eteläisessä Suomessa, Sastamalassakin, lunta on vuodenaikaan nähden paikoin harvinaisen runsaasti. Puhutaan jopa ennätysmääristä, varsinkin näillä leveysasteilla rannikkoseudut mukaan lukien. Ilmatieteen laitos on varoittanut useamman kerran huonosta ajokelistä ja kehottanut jopa jäämään kotiin jos mahdollista ja välttämään autoilua.
Luminen talvi on tuonut toki myös riemua lapsille ja ulkoilmaharrastukseen viehtyneille. On hiihdelty poikkeuksellisesti jopa kaduilla ja taajamien urheiluareenoilla. Himopyöräilijöitäkään eivät talviset olosuhteet ole lannistaneet, lienee tuonut jopa uutta haastetta pyöräilyharrastukselle. Ellivuoren laskettelukeskus tehnee myös ennätystulosta näillä lumilla.
Ikäihmisille ja nuoremmillekin auraamattomat kadut ja jalkakäytävät on tuoneet erityistä haastetta. Rollaattori kun ei sohjossa kulje ja jalka lipeää helposti reippaammin astuessa nuoremmillakin. Auto tärisee, ohjain jumputtaa, ja tyrät rytkyy paikoin autoilijoilla jäisillä polannekaduilla. Katuvarsien ja parkkialuiden autopaikoista jopa kolmannes tai enemmänkin on ollut poissa käytöstä, kerääntyneiden lumivallien vuoksi. Kaupungin puhtaanapito tuskailee haastavissa oloissa näillä keleillä, kunnialla ovat varmaan selvinneet, vaikka palaute on välillä hyvin kriittistäkin.
Minne kaikki Vammalan kaduilta kerättävä lumi mahtaa päätyä? Osa Vammaskosken sillanpieleen ainakin. Kaalisaaren ympäri jalan kulkiessa ajatukset piirtävät mielikuvissa mahtavaa näkymää isosta lumivuoresta tyhjälle kenttäalueelle. Siihen saisi keräyslumesta varmaan huikean ison laskettelupaikan vaikka pulkalle.
Moni on myös istunut alas kotona perhepiirissä näinä tautiviikkoina ja aloittanut vaikka kutomisharrastuksen. Kutominen rauhoittaa miestäkin ja kädentaidot lisääntyy. Ja Sastamala leipoo ja lukee ahkerasti muun Suomen tavoin, varsinkin kun ulkona pakastaa tai myrskyää.
Usein helmikuussa alkaa jo lintujen kevätmuutto, ensimmäiset joutsenet joinain talvina ovat ilmestyneet tällöin jo pelloille ja sulapaikkoihin Sastamalan korkeuksilla. Nyt taitaa muuttopuuhat jäädä maaliskuulle, kun ruokailupellot ovat paksun lumipeitteen alla ja sulapaikatkin järvillä joulukuun pakkasilta vielä jäässä.
Tiaiset tuovat kevään tuntua ensimmäisenä monesti jo helmikuun lopun aurinkoisina päivinä. Tänä vuonna titi-tyy -laulua kuului jo kymmenennen päivän tienoilla. Pihan pönttöön aurinkoisen päivän paisteessa kurkisteltiin myös jo ahkerasti, vaikka pöntön katolla vahva lumimöykky odotteli vielä sulamista ja tulevia lämpöasteita.
Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen
