Huit hait hapeli, lunta jälleen sateli.
Maahan lumivalkeaan, että saamme kolata.
Tämä talvi erikoinen, erilainen, muuttuvainen,
pakkasesta liukkauteen, luonto tekee sen.
Ei koskaan liikaa varoa voi, kun makaat maassa ja päässä soi.
Miten tästä eteenpäin, onkohan tää hyvä näin.
Koettelen itseäni, onko kaikki kohdallaan.
Kiitän luojaa mielessäni, että tästä selvisin.
Ehjin nahoin mustelmilla, mutta ei sen kummemmin.
Varteen tämä ottakaa, ei saa koskaan kaatuilla.
Pystyssä kun pysytään, kaikki hyvin säilytään.
Lumikinos
