Jukka-Pekka, J-P, isäni, syntyi 18.2.1938 toisen maailmansodan aatonaattona ollen siis sota-ajan lapsi. Isänsä Aimo oli kuusi vuotta aiemmin aiemmin perustanut pienen pyöräkorjaamon juuri, kun suuri pörssilama pyyhkäisi yli läntisen maailman. Sota sekoitti pahasti nuoren perheen yhteiselon, mutta 1950-luvulle saavuttaessa urheilu- ja polkupyöräkauppa oli jo hyvässä vedossa. J-P suoritti pakollisen ja lyhyehkön oppivelvollisuutensa Hopun kansakoulussa.

50-luvun lopulla J-P palveli Hämeen jääkäripataljoonassa saaden polkupyörämekaanikon opit ja koulutuksen. Tämän jälkeen hän avioitui äitimme Leilan kanssa ja perusti polkupyörä- ja mopedikorjaamon Lemmenpolulle. Liiketoimien ja etenkin kone-, radio- ja tv -kaupan lisääntyessä Aimo pyysi poikaansa ja tämän Annikki-sisarta mukaan kodinkoneyritykseen ja T:mi Aimo Järvinen ja kumppanit oli maakuntasarjan isoimpia jälleenmyyjiä tietyissä tuotteissa. J-P ja Annikki Hauhonsalo siirtyivät yrityksen vetovastuuseen v. 1972 ja yritystoiminta laajeni.

Isäni J-P oli yksi Vammalan Urheiluautoilijoiden perustajajäsenistä, ja muista harrastuksista voisi mainita suunnistuksen, perheen yhteiset kansanhiihtolenkit sekä suunnistuksen Su-Se:n järjestämissä kisoissa.
Datsunilla kiidettiin välillä lomareissuihin kattonopeutta. Turvavöitä ei ollut, ja Marlboroa paloi.

Vuonna 1978 kuntourheilu ja toveripiirin auttaminen muodostui isälle sydämen asiaksi. Isä rohkaisi heikommassa tilanteessa olevia eteenpäin ja oli aina valmiina keskustelemaan ja toimimaan kaverin auttamiseksi. Puhelin oli päällä 24/7 ja raksatyömaalle Suorakujalle, johon hän rakensi pirttiä, vedettiin ensitöinä lankapuhelinliittymä.

Vuonna 1995 siirtyi vetovastuu perheyrityksestä veljelleni Kari-Matille ja minulle. Isä ei suinkaan jäänyt laakereilleen lepäämään: Levin Rakkavaaraan rakentui kaksi lomarivitaloa ja kaksi loma-asuntoa Espanjan Costa Blancalle. Kuntoilu ja etenkin pyöräily oli isälle mieluisaa. Hän onkin polkenut Suomi Pyöräilee -tapahtumissa maamme päästä päähän kaksi kertaa. Lisäksi hän osallistui Terva Hiihtoon, Pirkan Soutuun, Ruotsin Vettenrunda -pyöräilyyn ja Sulkavan Soutuun.

Lapsenlapsiin isä suhtautui aina rakastavasti: kaikki saivat lomailla hänen Espanjan, Houhajärven ja pohjoisen mökeillään, ja kävipä hän vanhimman lapsenlapsensa kanssa Kiinan muurilla asti. 2000-luvulla isä innostui matkailuautolla reissaamiseen ja varsin vaatimattomalla kielitaidolla hän reissasi Euroopan halki useita kertoja. Kun Manner-Eurooppa oli koluttu, niin yhdessä Sinikka-ystävänsä kanssa isä vietti useita talvia Afrikassa Saharan autiomaan laidalla Atlas-vuoriston kupeessa. Niiltä ajoilta heille jäi paljon yhteisiä ystäviä ja isä olikin tunnettu ja pidetty jäsen myös karavaanareiden Carthago Clubissa.

Retkeilyautoilu päättyi hieman yllättävästi viime lokakuussa ensimmäisten lumimyräköiden aikaan Suomen Lapissa. Isä soitti ja kertoi, että paluumatka autolla ei enää onnistu ja pyysi hakemaan hänet ja auton kotiin Sastamalaan. Näin tehtiinkin, ja jo seuraavana päivänä Taysin magneettikuvaus kertoi pitkään oireettomana olleen sairauden levinneen. Isä itse totesi, että se on nyt sitten tässä ja sädehoidot lopetettiin.

1. helmikuuta isä menehtyi rauhallisesti tutulla sairaalan mäellä. Iso ympyrä oli hänen kohdallaan sulkeutunut. Kiitämme erityisesti Sinikkaa isän hyvästä hoidosta, kuten myös terveyskeskuksen osaavaa henkilöstöä. Kaipaamaan jäivät Sinikka-kumppanin lisäksi pojat Olli-Pekka ja Kari-Matti perheineen, siskot Annikki ja Anna-Liisa, serkut sekä suuri joukko ystäviä ympäri maatamme.

J-P siunattiin Aimo-papan viereen Roismalan kirkkomaahan.

Kiitos isä,
Olli-Pekka Järvinen