”Ajattelin, että en ikinä palaa Vammalaan, kun täältä kerran lähden. Mutta toisin kävi”, naurahtaa Lauri Keihänen, 32, Kiskokabinetin pöydässä.
Toisenkin asian suhteen Keihänen oli nuoruudessaan yhtä ehdoton. Hän ei todellakaan jatkaisi huoltoaseman ja kahvilan pyörittämistä isänsä ja isoisänsä jalanjäljissä.
Niin sitä voi ihmisen mieli muuttua. Markkinoinnin opiskelu vei Lauri Keihäsen vaihto-oppilaaksi Kiinan Shanghaihin. Saastesumu ja miljoonakaupungin valot peittivät tähtitaivaan.
”Tuli tunne, ettei isossa kaupungissa oikeastaan ole minulle mitään.”
Yliopisto-opintojen loppusuoralla Tampereella asuminenkin alkoi menettää viehätystään.
”Isäni vitsailee, että olen Suomen ylikoulutetuin letkuapina.”
Letkuapina? Vieläkö autoja tankataan asiakkaan puolesta?
”Joku voisi ajatella, että se on kadonnutta huoltamokulttuuria. Mutta kyllä näin edelleen toimitaan. Ainakin kerran viikossa joku vanhempi ihminen sellaista palvelua toivoo”, Keihänen kertoo.
Kiskokabinetti uudistui, tunnelma säilyi
Nostalginen pysähdyspaikka on kokenut vuosikymmenten varrella monta muutosta. Junavaunuja pihapiiriin tuotiin jo 1960-luvulla. Maantiekuljetuksena valtatien 12 varteen pienen liikenneaseman pihapiiriin saapui myös kiinnostava pala historiaa: salonkivaunu, jossa Mannerheim ja Hitler neuvottelivat kesäkuussa vuonna 1942. Vaunu toimi kahvilana, nykyään se on kesäaikaan museokäytössä.
Vanhaa rautatieasemaa muistuttavan liikenneaseman sisätiloja on hiljattain remontoitu. On uusi lattia, palvelutiski ja linjastot.
Silmä kertoo palvelutiskien ja sisääntulonäkymän ehostumisesta. Kassan takana olevat isot näyttötaulut viestivät ajantasaista tietoa kahvila-ravintolan tarjonnasta. Hetkeksi näytön animaatio sumenee ja kirjaimet hakevat paikkaansa ennen kuin taas asettuvat sanoiksi.
”Halusin paikan tunnelman pysyvän ennallaan. Muutos on enemmän toiminnallinen ja sellaista pientä modernisointia”, Keihänen sanoo.
Uutta on se, että linjastoja on nyt kaksi. Omansa kahvilan tarjottaville ja sitä vastapäätä toisella seinustalla on jutuntekohetkelläkin tarjolla lounasta ja salaatteja.
”Uudistus mahdollisti buffet-lounaan. Eli lounasta ei enää tarjoilla pöytiin valmiina annoksina, vaan jokainen voi ottaa itse sen verran kun haluaa. Tämä mahdollistaa myös nopeammat ruokailut isommille ryhmille”, Keihänen kertoo.
Muutos palvelee hyvin esimerkiksi urheilujoukkueita ja muita porukoita, joita Kiskokabinetilla poikkeaa.
Vahtikoiria ja varmaa työtä
Ulko-oven läheisyydestä nousevat jyrkät kierreportaat toisen kerroksen toimistoon. Keihänen esittelee vanhoja valokuvia. Vuonna 1966 Kauko Olavi Keihänen avasi Shell Stormin. Valokuvassa Shellin edustajat onnittelevat häntä avajaistunnelmissa.
Toisessa mustavalkokuvassa Kauko on Shellin ”uniformuun” kuuluvine koppalakkeineen ikuistettuna koiranpentukatraan kera. Joku pennuista varttui varmasti vahtikoiraksi. Sellainen Kiskokabinetilla tarvittiin ennen murtohälyttimien ja valvontakameroiden yleistymistä.
”Kerran kävi niin, että murtovaras oli muiden hämärähommiensa lisäksi myrkyttänyt koiran”, Lauri Keihänen kertoo.
Yrittäjä pahoittelee toimistohuoneensa sotkua. Hän on viimeiset viisi vuotta tehnyt pitkää päivää, palvellut asiakkaita ja pitänyt Kiskokabinetin lankoja käsissään. Remontin valmistumisen jälkeen Keihänen päätti palkata lisää työntekijöitä. Itseään ei ole hyvä vetää aivan piippuun.
”Kassalle olen saanut jo vahvistusta. Toki kesää ajatellen lisätyövoimalle on edelleen tarve. Keittiöön kaivattaisiin kokkia ja osa-aikaista keittiöapulaista”, hän kertoo.
Keihäsen mukaan koronapandemian vaikutukset ravintola-alaan näkyvät rekrytointivaikeuksina. Ala ei houkuttele ja se koetaan epävarmaksi. Moni on vaihtanut toisenlaisiin asiakaspalvelutehtäviin tai haluaa opiskella varmemman toimeentulon tuovan ammatin.
Kesätyöhakemuksiakin on tullut huomattavasti vähemmän kuin koronaa edeltävinä aikoina.
Lauri Keihäsen työsarka Kiskokabinetilla alkoi mopoiässä tiskauksen ja nurmikonleikkuun merkeissä.
Hän myöntää, että silloin harmitti. Kun kaverit lähtivät rannalle tai kaupungille hengaamaan, Hannu-isä patisti hänet hommiin.
”Jälkeenpäin olen ollut kiitollinen. Opin tekemään töitä.”
Meno vilkastumaan päin?
Kiskokabinetilla – niin kuin huoltamoiden kahvioissa yleisemminkin – kuulee ja näkee monenlaista kansalaista. On vakiasiakkaita ja matkallaan poikkeavia. Kevään edetessä meno vilkastuu, kun mökkikausi alkaa. Loma-aikaan ihmiset liikkuvat enemmän.
Keihänen toivoo, ettei polttoaineen hinnannousu kovin laimenna ihmisten liikkumishaluja. Sähköautoilijoille hänellä on kerrottavanaan iloisia uutisia. Kiskokabinetille on tulossa sähköauton pikalatauspiste.
”Autonsa saa siinä kätevästi uuteen latinkiin sillä aikaa, kun nauttii itse vaikka lounasta tai pullakahvit”, hän tuumaa.
Niin. Ja Marskin salonkivaunun ovat aukeavat tuttuun tapaan vappuna.
