Runoilijamestaria juhlittiin Kiikassa, “ylsi taivaan sineen” – Mutta vilahtiko filmillä Kekkonen?

Kaarlo Sarkiaa juhlittiin lauantaina myös elävän runon merkeissä Kannarissa. Sastamalan Opiston lausuntaryhmä Hyrinä: Pia Krook, Kalevi Alkio, Heikki Mäkelä, Seija Levonoja, Airi Rönnberg, Hannu Toivonen, Leena Toivonen, Pirkko Esko ja Tuula Hosio esittivät Inkeri Kivimäen ohjaaman kokonaisuuden.

Viime viikon keskiviikkona tuli kuluneeksi 120 vuotta Sastamalan Kiikassa varttuneen runoilija Kaarlo Sarkian syntymästä. Lauantaina juhlittiin näyttävästi Sarkia-Seuran organisoiman ohjelman merkeissä.

“Sarkia on tärkeä Sastamalalle, mutta hänen vaikutuksensa ulottuu koko suomen kieleen ja kulttuuriin. Hän ylsi tuotannossaan taivaan sineen”, totesi seuran varapuheenjohtaja Erkki Aaltonen.

“Sarkia oli mitallisen runon ja maisemakuvauksen mestari. Hänen jälkeensä piti muuttaa koko runouden suuntaa, kun ei kukaan enää pystynyt laittamaan paremmaksi”, Aaltonen kiteytti.

Juhlakahveilla Lauttapirtillä katsottiin tarkkaan vanhaa videota. Vuonna 1960 Sarkiantien varressa sijaitsevalle pienelle mäennyppylälle pakkautui noin tuhat ihmistä. Oli Kiikan suurmiestä esittävän veistoksen julkistamisen aika. Taideteoksen rahoitti paikallinen Jalo Jokinen ja toteutti kuvanveistäjä Kauko Räike.

“Niin paljon oli väkeä koolla, ettei ole koskaan Kiikassa ollutkaan, ei ennen – eikä jälkeen”, tuumasi Sirkka-Liisa Pusa.

Sirpa Kallioinen löysi itsensä videolta, onpa filmille taltioitunut myös hänen veljensa Kalle. Muitakin tuttuja bongataan. Vilahtaako filmillä itse presidentti Urho Kekkonen?

“Ei se ole hän. On vain samaa näköä. Väyrynen olisi varmasti tullut, jos olisi tiennyt tapahtumasta”, vitsaili eräs juhlavieras.

Sarkia-Seuran puheenjohtaja Marja Putti ja sihteeri Anneli Laine kukittivat ja kutsuivat kunniajäseneksi 90-vuotiaan Mikko Reunasen (keskellä), joka on pitkään huolehtinut Sarkia-museon avaimesta ja varmistanut näin monille pääsyn kiinnostavaan kulttuurikohteeseen.

Talkoilla kulttuurihenkeä nostatetaan

Kiikassa runoilijan muistoa vaalitaan. Sivistyksen Sastamalassa Sarkian unohtaminen olisi juhlaväen mukaan silkkaa typeryyttä. Pelkäksi sanahelinäksi muiston vaaliminen ei ole kiikkalaisilla jäänyt, sillä tekoja on tarvittu ja tarvitaan edelleen.

Sarkia-Seura vastaa runoilijan nuoruusvuosien kodin, eli Sarkia-museon ylläpidosta. Museo on kutoja Hilda Runnin mökki, jossa runoilija asui kummiensa hoivissa jäätyään 14-vuotiaana orvoksi.

Kiikan Lions Club on vuosien varrella kunnostanut museon vanhaa navettarakennusta.

Kiikan Jokisivun kyläseura puolestaan teki taannoin hyvän työn raivatessaan siistiksi Sarkian lapsuudenkodin tienoon, eli tontin, jolla Sarkia-patsas sijaitsee. Vielä olisi tehtävää näköpiirissä muun muassa samaisella tontilla sijaitsevan “Unen kaivon” kunnostamisessa.

“Pikaista kunnostusta kaipaavat myös hallinnoimamme rakennukset Sarkia-näyttämöllä. Ja kuten Sarkia aikoinaan, on seuransa köyhä myös”, puheenjohtaja Marja Putti tuumasi.

Tunnetko Kaarlo Sarkian vaiheet? Tiedätkö millainen on Sarkia-museo? Aiheesta lisää Alueviestin Kesälehdessä 1.6.

Sarkia-patsaalla vietettiin muistohetki. Kuvassa seuran hallituslaisia: Elina Nummi, Katriina Laurila, Marja Putti, Sirkka-Liisa Pusa, Marja Mäkelä ja Anneli Laine.
Marja Mäkelä lausui Sarkiaa. Seura järjesti muistohetken ja toi kukkia Sarkia-patsaalle.
Lauantaina juhlallisuudet päättyivät Sarkia-patsaalle. Päivän ohjelmasta nautti myös patsaan aikoinaan rahoittaneen Jalo Jokisen nuorin tytär Sirkka Rantanen (oikealla reunassa).
Sarkia-patsas sijaitsee Sarkiantien varressa. Vammalasta Kiikkaan mentäessä vasemmalla puolella. Jos liian kovaa huristelee, saattaa paikka jäädä helposti huomaamatta. Kiitos ahkerien talkoolaisten sen ympäristö on siisti.