Lämpimin palaute, jonka punkalaitumelainen kahvilayrittäjä Merja Mikkonen on vuosien varrella saanut, kuuluu näin: Tampereella ei ole yhtään motoristia, joka ei tietäisi mikä on Myötätuuli.
”Ei se varmaan ihan totta ole, mutta sen tiedän, että motoristien keskuudessa kahvila on erityisen suosittu”, hän naurahtaa.
Mikkonen on luotsannut Punkalaitumen kylänraitilla sijaitsevaa Myötätuulta melko tarkkaan kuusi vuotta. Oma kahvila ei koskaan ollut naiselle toive tai haave, mutta tilaisuus teki varkaan, kun kahvilan perustajat joutuivat laittamaan pillit pussiin. Myötätuulen ovet olivat säpissä puoli vuotta ennen kuin uusi omistaja pääsi avaamaan ne vappuna 2016.
”Asiakaspalvelu on oma juttuni, joten koin, että voisin viihtyä kahvilatyössä. Niin on ollutkin.”
Paljasjalkainen punkalaitumelainen on työskennellyt aiemmin muun muassa matkanjohtajana Matkapojilla sekä Kassimatilla ja Polarteknikillä Huittisissa. Yritystoiminnasta on kokemusta ihan lähipiiristä, sillä Merja Mikkosen puoliso Vesa Mikkonen luotsaa Vanttilan Muovia.
Suurin osa kahvilan antimista tulee Jennin Herkkupalvelusta Sastamalasta, mutta osan Mikkonen valmistaa omin käsin.
“Esimerkiksi lohileipä on yksi ehdottomia suosikkeja meidän valikoimissa. Siinä omatekemäni jääkellarin lohi tarjoillaan paikallisen Villijuuren saaristolaisleivän päällä.”
Kahvinkeittimissä taas porisee Myötätuulen oma paahto, Pirkanmaan Paahtimon Punkamokka.
Punkamokka ja palvelu. Ne ovatkin kaksi sanaa, joihin tämän kahvilan toiminta-ajatuksen voi tiivistää. Myötätuulessa asiakas nimittäin passitetaan kassalta suoraan istumaan, ja kahvi ja kahvileipä tarjoillaan hetken kuluttua pöytään. Merja Mikkonen myöntää, että näin hyvä palvelu hämmentää useimmat ensikertalaiset.
”Pöytiintarjoilu on meidän valttimme, sillä erotumme muista. Kesällä, kun asiakkaita on paljon, se saattaa tietysti aiheuttaa hiukan ryysistä, mutta en halua luopua hyvästä palvelusta. Hyvin ovat kaikki tähän saakka jaksaneet odottaa.”
Mikkonen toivoo, että asiakkaat eivät ainakaan arastelisi pöytiintarjoilua.
”Myötätuuli on matalan kynnyksen paikka, eikä missään tapauksessa niin hieno etteikö tänne voisi tulla vaikkapa työhaalareissa. Eikä kahvia tarvitse juoda pienestä kupista, meillä on myös mukeja – vakioasiakkaat ovat jopa tuoneet hyllyyn omansa!”
Mikä sitten selittää Myötätuulen suosion motoristien keskuudessa? Merja Mikkonen uumoilee syyn olevan mutkaisissa teissä, jotka Punkalaitumelle johtavat. Motoristit kulkevat myös omia aikojaan, mutta erityisesti kaksipyöräisiä Myötätuuleen houkuttelevat torstai-iltojen motoristikahvilat. Silloin pöytiintarjoilusta joustetaan.
”Kahvit katetaan hallin puolelle pahvimukeihin ja palanpainikkeeksi käristetään paikallista Metsärannan makkaraa. Hyvin on maittanut”, Mikkonen tuumaa.
Myötätuulen ohella Merja Mikkosen työllistää nykyisin myös kosken rannalla Murronharjuntien varrella sijaitseva Myllypirtti. Se päätyi Mikkosten omistukseen vähän samalla tavalla kuin kahvilakin, osittain sattuman sanelemana, kolme vuotta sitten.
”Myllypirttiä vuokrataan pitopalvelun kanssa tai ilman. Pitopalvelusta vastaamme itse, minulla taitaa olla ruoanvalmistustaito verissä, sillä mummuni oli paikallinen pitokokki.”
Mikkonen tosin huomauttaa, ettei hommista tulisi mitään ilman hänen “timanttista tiimiään”. Siihen kuuluvat puoliso Vesku ja työntekijä Marika. Vesku esimerkiksi savustaa lohen aina paikanpäällä eli herkku tulee pöytään lämpimänä suoraan savustimesta.
Vaikka Merja Mikkonen ei omasta kahvilasta unelmoinutkaan, on Myötätuulen pyörittäminen osoittautunut mieleiseksi.
”Tykkään kahvilanpidosta kauheasti. Hyväntuuliset asiakkaat ovat ehdottomasti tämän työn suola.”
Entä mikä on parasta Punkalaitumella? Siihenkin naiselta löytyy vastaus.
”Meillä on täällä hirveän mukavia ihmisiä ja hyvät harrastusmahdollisuudet. Lapsiperheille on komeat uudet hirsiset päiväkoti ja koulu, ja yrittäjillä hyvä henki ja yhteistyö keskenään.”
Mainita pitää myös maisemat motoristeille.
”Vinkkinä, että Vesilahdentie sai juuri pari vuotta sitten uuden pinnan. Sitä pitkin on hyvä päästellä Myötätuuleen kahvittelemaan!”
