Keskiviikkona 25.5. aamulla, 37 Eläkeliiton Vammalan yhdistyksen jäsentä astui bussiin. Tavoitteena Urjala ja Nuutajärvi.

Urjalassa Pölkinvuori, tekijänsä esittelemänä, hänen omille lapsuuden tanhuvilleen rakentamansa puisto sai aivan uuden ulottuvuuden. Upean kukkaloiston ja näkymien lisäksi. Ilman vihjettä erikoinen, kerrattu rentukkakin olisi jäänyt monelta huomaamatta. Ajatuksiin tuli myös innostus ja työn määrä, minkä nähtävyyden toteutus on vaatinut. Taimikassi oli monilla matkassa lähdettäessä.

Nälän jo kurniessa vatsaa matka jatkui kohti Nuutajärveä ja Lasikylää. Saavuttuamme Lasikylään saimme nauttia lounaan Pruukissa. Täysin vatsoin kukin tutustui alueen nykytilaan. Oli todettavissa, että työt paikan uuteen toimintaan tähdäten olivat käynnissä. Lasipajalla joukko nuoria henkilöitä toteuttamassa ideoitaan.

Ulkona vanhan uljaan hirsirakennuksen sivulla kukkapenkin perkuussa mies. Todeten, ”että jonkun tämäkin pitää tehdä”. Iso rakennuskin tarvitsisi pinnan kohennusta.

Retken viime kohteeseen ajoimme pitkää puistokujaa. Sen päässä häämötti Nuutajärven kartano. Pihaan tultua totesimme, että rakennus on uljas. Vuosien vaikutus sillä tosin paistoi ulkomuodossa. Ehkä jopa enemmän kuin meillä ihmettelijöillä. Kartanon nykyinen omistaja kertoi paikan historiasta.

Kiinnostavan ja selkeän esityksen jälkeen pääsimme kierrokselle sisätiloihin. Esittely siellä jatkui. Monta kartanoon liittyvää asiaa kuultiin. Osa huoneista on jo kunnostettu siihen kuntoon, että voidaan tilaisuuksia järjestää. Toivotaan, että näemme kartanon vielä täydessä loistossaan. Tässäkin kunnossa historian siipien havina kuului.

Kesäretki lähiseudulle oli antoisa ja mielenkiintoinen. Sääkin suosi ja matka sujui Lauhamon rutiinilla.

Teksti ja kuvat: Kalevi Alkio