Mutkan takaa se ilmestyy näköpiiriin: Sammaljoen vaaleanpunainen helmi. Entisestä koulurakennuksesta Aulis ja Leila Ylösen taidegalleriaksi sukeutunut sympaattinen puurakennus avaa tänä suvena jälleen ovensa kulttuuria ja elämyksiä kaipaaville. Näyttely kantaa nimeä Oman tiensä kulkijat. Ja tälle tielle kuvataidekaupunki Sastamalaan soisi ihmisten poikkeavan vähän kauempaakin.
Astun sisälle taiteelle omistettuun taloon ja jämähdän heti niille sijoilleni. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon lehterin maalauksistakin tutun taiteilijan, Kuutti Lavosen suurikokoinen työ pysähdyttää.
Lavosen taiteesta on sanottu, että se tuo esille ihmisen sellaisena kuin hän on. Taidekriitikko Timo Valjakan mukaan Lavosen käsialan voima iskee katsojaan ennen kuin tämän tietoinen mieli ehtii reagoida näkemäänsä.
Jos taideasiantuntija niin sanoo, juuri siitä on varmaankin kysymys. Itse voisin tiivistää kokemukseni Lavosen taiteesta yhteen sanaan: vaikuttavaa.
Kun kerran tehdään, tehdään kunnolla, ajatteli Aulis Ylönen ja pyysi näyttelyn kuraattoriksi museonjohtaja emeritus Markku Valkosen.
Kuutti Lavosen teosten lisäksi muun muassa Emma-museon ja Retretin johtajana toiminut Valkonen valitsi Ylösen kokoelmasta Sammaljoen näyttelyyn töitä Lauri Ahlgrènilta, Gunnar Pohjolalta ja Nina Ternolta. Myös kuvanveistäjä Ari Virtanen kutsuttiin mukaan ja kuraattori kävi läpi Virtasen laajaa tuotantoa. Heikki Mäkisen taidetta on saatu näyttelyyn hänen sukunsa kokoelmasta.
Punaista ja mustaa
Aulis Ylönen kertoo tykästyneensä Sastamalan Karkussa syntyneen Alhgrènin ilmaisuun jo vuosikymmeniä sitten. Taiteilija teki sekä grafiikkaa että maalauksia. Tunnetuinta Ahlgrénia edustavat värikkäät abstraktit moniulotteiset sommitelmat.
Ylösen suosikkiteos on nimeltään Punaista ja mustaa. Työ on ollut esillä Ars 61:ssä, joka oli ensimmäinen perustavaa laatua oleva nykytaiteen katselmus Suomessa.
”Siinä on hyvä rytmi ja sellaista leikkiä. Jokainen näkee siinä mitä näkee. Minua teoksen katseleminen rauhoittaa”, Ylönen sanoo.
Gallerian suurimman huoneen toisessa päässä parveilevat Nina Ternon veistokset. Ternon kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen Ylösestä tuli ainakaan onnellinen Kylpijä-veistoksen omistaja.
”Oli hienoa saada tutustua Ternoon. Myös hän oli todellinen oman tiensä kulkija. Yksinäisyyden, hevosen ja ihmisen kuvaaja”, Ylönen miettii.
Monenlaisia kulmia taiteeseen
Siirrymme toiseen huoneeseen. Porautuva katse naulitsee katsojan paikoilleen. Olo on kuin tuomiolla olisi. Tämän Kuutti Lavosen ison litografian jos omistaisi, voisi taulun hahmon tarkkailevain silmäin alla tunnustaa syntinsä.
Ylöstä pohdinta naurattaa. Mutta hänkin allekirjoittaa Trop d’amour -teoksen dramaattisuuden.
”Ja eikö se olekin hienosti sijoitettu tähän näyttelyyn? Katse tavoittaa sinut tuolta toisesta huoneestakin”, hän tuumaa.
Niinpä. Näyttelykokonaisuuden rakentaja on selvästi nähnyt paljon vaivaa. Jokaisen teoksen paikka on tarkkaan mietitty.
Pieni vinkki: Ari Virtasen veistoksen läpi on hauska katsella Lavosen teoksia.
Yhdessä gallerian huoneista voi kohdata jotain aivan uutta. Heikki Mäkisen sinivihreää värimaailmaa vasten Virtasen veistokset tuntuvat nimittäin erilaisilta. Yksittäisiä teoksia syynäiltyään kannattaakin pakittaa hieman ja katsoa jokaista gallerian huonetta omana kokonaisuutenaan.
Mikä teki autokauppiaasta taidekeräilijän?
Joku saattaa muistaa Ylösen 60-vuotisnäyttelyn vuosien takaa. Samoja töitä ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole esillä. Mutta aiemman näyttelyn peruja on Valkosen ilmaantuminen Sammaljoen näyttelyn rakentajaksi.
”Itse olisin vaan lätkäissyt tauluja seinille, ei minusta olisi tällaisen kokonaisuuden tekijäksi. Näyttelyn ripustaminen on taitolaji”, Ylönen sanoo.
Kuraattori Valkosen toimesta pelkästään Oman tiensä kulkijoiden teoksista karsiutui pois 46 työtä. Aulis tuumaa kokoelmassaan riittävän esiteltävää vielä jatkossakin.
”Siksi me Leilan kanssa tämän vanhan koulun ostimme ja kunnostimme, jotta voisimme tuoda taidetta nähtäville ja tuottaa iloa muillekin. Ei se ketään varastossa hyödytä”, Ylönen tuumaa.
Aulis Ylönen on taiteenkeräilijä, ja Sastamalan Sammaljoella on elokuun alkupäiviin saakka mahdollisuus kokea pilkahdus hänen kolmekymmenvuotisen harrastuksensa annista. Mutta mikä ihme autokauppias Ylöstä on ajanut intohimoisen keräilyn pariin?
Siihen hänellä ei itselläänkään ole tyhjentävää vastausta, mutta kotiseuturakkaus on yksi ilmeinen motiivi. Kenties myös ymmärrys siitä, että ihmiselämä on katoavaista, mutta hyvä taide elää, pysyy ja koskettaa useita sukupolvia.
Oman tiensä kulkijat -näyttely Sammaljoen koululla 1.7.-7.8.2022 ti-su 12-18. Pääsymaksu, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi.
Comments are closed.