Vanhan kirjallisuuden päivien teema on Ääni. Perjantaina pidettävissä avajaisissa kuullaan ääni, joka on tuttu miljoonille suomalaisille televisionkatsojille. Ääni kuuluu toimittaja, kirjailija Matti Röngälle, joka puhuu Sylvään koulun juhlasalissa otsikolla Kieli maistaa ääntä.

Rönkä on tunnettu Ylen uutisankkurina. Vaikka tietty häiritsemätön ääni ja puhe on ammatillinen edellytys, kertoo mies saavansa palautetta äänestään – eikä pelkästään positiivista.

”Osa kiittää, osa haukkuu”, hän toteaa.

Toinen puoli suomalaisista tuntee Röngän kirjallisesta tuotannostaan, erityisesti yksityisetsivä Viktor Kärpästä kertovista dekkareista. Sarjan ensimmäinen osa, Tappajan näköinen mies, ilmestyi 2002 ja tuorein, kahdeksas kirja Uskottu mies, kuuden vuoden tauon jälkeen vuonna 2019.

Väliin mahtuvat romaanit Eino ja Yyteet. Viime vuonna ilmestyi teos Surutalo Gummeruksen kustantamana.

Rönkä kertoo ryhtyneensä kirjailijaksi neljänkympin kriisissä.

”En oikein halunnut jatkaa urarappusia. Pidin opintolomaa ja kävin dokumenttielokuvaopinnoissa. Ei syntynyt elokuvaa, mutta kirjoitin ensimmäisen romaanin ensimmäisen version. Sitä ei ollut helppo saada läpi, enkä aikonut kirjoittaa enempää. Mutta nythän kirjoja on jo yksitoista.”

“Ei kenenkään muun kokemuksia ole käytössä kuin omansa”

Moni kirjailija tunnustaa ammentavansa päähenkilöihinsä itsestään. Niin myös Matti Rönkä, ja varsinkin Kärppään. Hänen mielestään se on itsestään selvää.

”Ei kenenkään muun kokemuksia ja tunteita ole käytössä kuin omansa. Totta kai niitä väännetään ja käännetään, mutta silti…”

Siksi Röngän kirjojen maailma on usein miehinen. Päähenkilöt ovat miehiä ja teoksissa on käsitelty esimerkiksi isän ja pojan suhdetta.

”Mieskin on ihminen. Luulen kuvaavani paremmin miestä kuin naista.”

Matti Rönkä, onko helppoa olla mies 2020-luvulla?

”Yhtä helppo tai hankala kuin aikaisemmin. Paineet ovat ristiriitaisia, nyt pinnalla ovat jopa vanhanaikaiset sankaruuskuvat. Se on erikoista, joskin ymmärrettävää”, hän vastaa.

Rönkä paljastaa, että hänellä on parhaillaan työn alla uusi romaanikäsikirjoitus. Millainen, sitä hän ei suostu avaamaan. Viktor Kärppään, inkeriläiseen paluumuuttajaan, se ei kuitenkaan liity.

”Voi kun kiehtoisikin pohtia miten haikeana ja surullisena ja aiheetta syytettynä Viktor seuraisi tätä nykyhetkeä ja Ukrainan sotaretkeä. Mutta jatko sarjalle ei ole työn alla, enkä ymmärrä milloin Venäjälle voisi matkustaa. Se on hyvin surullista.”

“Pimeä salaisuus” liittyen Sastamalaan

Palataan vielä ääneen. Millainen äänimaailma Matti Rönkää miellyttää eniten?

”Ihmisäänistä olen heikkona todella mataliin bassoihin ja vaivattomiin baritoneihin. Edesmennyt Dmitri Hvorostovsky oli äänellinen idolini. En viihdy kovassa melussa.”

Kirjansa mies ahmii mieluiten perinteisellä tavalla, lukemalla, mutta äänikirjat ovat kivaa kuunneltavaa, kun käsittelyssä on esimerkiksi puolitietokirja tai muistelmat.

Äänen äärelle Sastamalaan saapuminen ei ole Röngälle ensivisiitti kirjapäivillä. Hän on ollut aiemmin tapahtumassa jopa avajaisjuontajana. Rönkä kertoo myös tuntevansa paikkakunnan ”perusturismiasiat”; kirkot ja kirjojen ympäröimän sisällön.

Onpa Röngällä yksi pimeäksi kutsumansa salaisuus, joka liippaa Sastamalaan.

”Se on vuosikymmenten lentopalloura, joten VaLePa on kovin tuttu seura minulle.”