Alueviestin syksyinen lukijamatka suuntautui tänä vuonna Tunturi-Lapin jylhiin maisemiin. Majapaikkamme oli Lapland Hotels Hetta, joka sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kupeessa ja Ounasjärven rannalla. Hetta olikin hyvä tukikohta retkiämme ajatellen. Ja hotellin saunasta pääsi mukavasti pulahtamaan joko Ounasjärveen tai uima-altaaseen. Myös sää suosi reissuamme ja aurinko sai ruskan värit hehkumaan upeasti.

Lähdimme matkaan anivarhain torstaina 8.9. Lauhamon linja-autolla, jonka ohjaimissa oli jo aiemmilta ruskareissuiltakin tuttu kuljettaja Jouko Myllyniemi. Muutaman pysähdyksen taktiikalla ajelimme Ouluun, josta teimme ensimmäiseksi lautta-ajelun Hailuodon merimaisemiin.

Oulun edustalla sijaitseva Hailuoto on kooltaan yksi Suomen suurimmista saarista, jossa asuu kuitenkin vain noin tuhat asukasta. Parhaiten Hailuoto tunnetaan Marjaniemen majakasta ja upeasta, pitkästä hiekkarannasta. Hiekkadyyneillä oli helppo kuljeskella lankkupolkuja pitkin ja ihastella päättymätöntä horisonttia. Monesta suusta kuuluikin, että tänne on tultava uudelleen pidemmäksi aikaa.

Hailuodosta ajelimme Oulun keskustaan ja majoittauduimme Radisson Blue -hotelliin. Illan tullen kokoonnuimme ensimmäiselle yhteiselle illalliselle toisiimme tutustuen.

Herkullisen aamiaisen jälkeen nousimme jälleen linja-autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Hettaa. Matkalla pysähtelimme välillä kahvittelemaan ja poikkesimme myös Tornion Kukkolankoskella ihmettelemässä siikojen lippoamista. Tornionjokilaaksossa niin on tehty jo vuosisatoja, ja tehdään edelleenkin. Matkalla Hettaan pysähdyimme vielä Pellossa Pentikin tehtaanmyymälässä.

Myöhään iltapäivällä pääsimme majoittumaan Lapland Hotels Hettaan ja innokkaimmat lähtivät heti tutustumaan lähiympäristön patikointipolkuihin.

Ensimmäisenä Hetta-aamuna lähdimme päiväretkelle Pallaksen ja Särkitunturin maisemiin Jenni-oppaan johdolla. Särkitunturin laavulla grillasimme makkarat ja herkuttelimme hotellilta saatujen eväspussien sisällöllä. Kannatti kuitenkin kiivetä ihan Särkitunturin huipulle asti, sillä puurajan jälkeen avautuva postikorttimaisema yli Pallastuntureiden jonon oli huikea. Ei ihme, että se on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemasta. Tunturin laella oli mahdollisuus myös pulahtaa jääkylmään tunturijärveen, ja yksi uskalias joukostamme löytyikin.

Palatessamme takaisin hotellin aulan takassa räiskyi tuli ja yhteisellä illallisella oli kiva jakaa päivän tapahtumia.

Sunnuntaina Jenni opasti ryhmäämme Kilpisjärvellä. Noin puolet lähti laivaretkelle ja patikoimaan Kolmen valtakunnan rajapyykille ja puolet huiputti mahtavan Saana-tunturin. Taas riitti saunan lauteilla ja illallispöydissä kokemusten vaihtoa. Saanalle kipuaminen tuntui kuulemma jaloissa vielä seuraavanakin päivänä.

Hotellimme aulassa oli käsityö, jota hotellivieraat saivat kutoa. Työstä tulee hotellin pihaan nousevalle lumiukolle kaulahuivi. Lukijamatkalaisemme, huittislainen Tanja Varjus, kutoi huiviin nimen Alueviesti. Hotellilta luvattiin laittaa toimitukseen kuva, kun lumiukko on valmis ja saanut huivin kaulaansa.

Maanantaina vaihdoimme maata ja lähdimme visiitille Norjan Altaan Elina-oppaan vanavedessä. Matkalla pysähdyimme Pikefossen-putouksella ja kuulimme sen traagisen tarinan. Alta-museon näköalaterassilla vuonojen maa näytti palasen kauneudestaan ja evästauon pidimme jäämeren rannalla. Jotkut olivat varautuneet pulahtamaan Jäämereenkin, mutta laskuvesi teki aikeet mahdottomiksi.Paluumatkalla pääsimme vielä opastetulle kierrokselle Juhlsin erikoisessa hopeagalleriassa Kautokeinossa.

Tiistaina ryhmällämme oli omatoiminen Hetta-päivä. Monet vierailivat Tunturi-Lapin Luontokeskuksessa, jossa pääsi tutustumaan paimentolaissaamelaisuudesta kertovaan näyttelyyn. Luontokeskuksen pihasta lähti useita patikointireittejä ja moni kipusikin Jyppyrälle, josta avautui huikea maisema kansallispuistoon ja Ounastuntureille. Myös Hetan kirkon ovi aukesi matkalaistemme toimesta monta kertaa.

Hetan kirkko on rakennettu vuosina 1951–1952 tiilestä ja betonista samalle paikalle, josta saksalaiset polttivat vanhan kirkon Lapin sodassa lokakuussa 1944. Kirkon alttarifreskon on tehnyt taiteilija Uuno Eskola. Vaikuttava, noin 14 metriä korkea teos kuvaa ylösnoussutta Kristusta, joka siunaa Lapin maata ja kansaa.

Keskiviikkoaamuna jätimme hyvästit Hetalle ja ajelimme Ylläksen kautta Rovaniemelle. Ylläksellä piipahdimme Jounin kaupalla ja lähellä Rovaniemeä vierailimme mielenkiintoisessa käsityöpajassa, jota pitää pariskunta Irene ja Ari Kangasniemi. He tekevät luonnomateriaaleista erilaisia koriste- ja käyttöesineitä.

”Lappi on täynnä tarinoita, jotka kertovat ihmisten, eläinten ja kasvien selviytymisestä vuodenaikojen kierrossa”, Irene Kangasniemi totesi ja hänen valloittava kerrontansa piti meitä tiukasti otteessaan.

Viimeisen yön vietimme Rovaniemellä Lapland Hotels Sky Ounasvaarassa, ja torstaina ajelimme kotejamme kohden jälleen muutaman pysähdyksen taktiikalla. Linja-autossa oli tunnelma korkealla ja ensi vuoden lukijamatkastakin jo kyseltiin. Vieköhän reissu kokonaan vuonojen maahan? Se jää vielä nähtäväksi.