Eläinsuojeluyhdistys Kuuran eläinten turvakodin asukkaita yhdistää yksi asia. Ne ovat saaneet elämälleen jatkoaikaa. Eläimet ovat tulleet Kokemäellä sijaitsevaan turvakotiin hyvin vaihtelevista oloista, mutta suurimman osan elämä olisi päättynyt ilman Kuuran olemassaoloa.
Possut Triina-Terttu Tomera ja Saimi-Sinikka Suloinen ovat pudonneet teurastamon kuormasta. Muutoin ne saattaisivat koristaa jouluna jonkun ruokapöytää. Teurastamolle olivat matkalla myös rääpälepossut Sportti-Pertti ja Herra Heikun-Keikun, jotka haastatteluhetkellä röhkivät tyytyväisinä isossa ulkotarhassaan ja etsivät Tanja Kosken niille heittämiä herkkuja.
”Herra Heikun-Keikun taustalla on jotakin neurologista. Alkuun se pyöri vain ympyrää, ja edelleen huomaa ettei se ole aina ihan kartalla. Hyvää elämää meidän nepsy-possu silti elää”, kertoo Koski sikaa korvan takaa rapsuttaen.
Tanja Koski on eläinten turvakotia pyörittävän Eläinsuojeluyhdistys Kuuran varapuheenjohtaja ja paikan “sirkustirehtööri”. Yhdistys on perustettu toukokuussa 2020. Turvakoti oli tarkoitus avata jollakin aikavälillä, mutta se tuli ajankohtaiseksi jo saman vuoden marraskuussa.
”Aluehallintovirastosta soitettin ja kysyttiin, pystymmekö ottamaan vastaan 12 hevosta. Sanoin, että odota hetki.”
Koski soitti muutaman puhelun ja onnistui vuokraamaan nykyiset tilat Köyliöntien varresta. Hevoset muuttivat Kokemäelle.
Eläinsuojeluyhdistys Kuuran tiloissa on toiminut aiemmin hevostalli. Noin 4 hehtaarin tontilla on runsaasti tilaa hevosille ja poneille, joita turvakodissa on edelleen useampia. Talkoovoimin yhdistyksen väki on raivannut metsää, kaatanut puita, tehnyt aitauksia ja rakentanut eläimille suojia.
Vapaaehtoistyötä on tehty kymmeniätuhansia tunteja. Toiminnalla on myös sosiaalinen puoli: yhdistyksen jäsenten lisäksi hommissa on ollut muun muassa kuntouttavassa työtoiminnassa olevia sekä yhdyskuntapalvelua suorittavia.
Kuuran eläinten turvakoti on laajuudessaan Satakunnan ainoa, eikä vastaavia paikkoja ole monia koko Suomessa. Yhdistys pystyy ottamaan vastaan kaikki mahdolliset eläimet lemmikkieläimistä luonnonvaraisiin sekä tuotantoeläimiin.
“Turkiseläimille meillä ei ole pitolupaa, mutta ensiapua voimme antaa niillekin.”
Luonnonvaraisista eläimistä Kuurassa on hoivattu esimerkiksi useita siilejä. Harvinaisempaa laitaa edustavat uuttukyyhky ja saukko, josta tuli valtakunnan julkkis kokemäkeläispariskunnan törmättyä siihen kesäkuussa keskellä tietä. Kuurasta eläin siirrettiin Korkeasaareen, missä se vahvistui kesän yli niin, että eläin voitiin tänä syksynä palauttaa takaisin kotivesiin Kokemäellä.
Tällä hetkellä turvakodissa asuu 66 eläintä, mutta tulijoita olisi koko ajan lisää. Possujen ja hevosten lisäksi asukkaina on muun muassa pupuja, lampaita, kissoja, kanoja ja kukkoja.
Kaikkia eläimiä Tanja Koski ei anna kuvata, sillä osan kohdalla viranomaistoimenpiteet ovat vielä kesken. Kukaan ei vielä tiedä, saavatko ne lopulta jäädä eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin.
Tanja Koski kertoo kasvaneensa eläinten parissa. Parivuotiaana hän karkasi naapurin navettaan ja pelasti myöhemmin ojasta broilerin, jonka otti lemmikikseen. Eläinsuojeluvalvojana Koski toimi yli kymmenen vuotta ja ehti nähdä paljon.
”Eivät ihmisten ahneus, julmuus ja välinpitämättömyys jaksa enää yllättää. Jokin edellämainituista nousee aina esiin, kun puhutaan eläimistä, jotka meille tulevat.”
Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, Kuuraan tulevat ne eläimet, jotka eivät enää muille kelpaa. Ne on hylätty jo vähintään kerran, ja eläinsuojeluyhdistyksen väki tekee kaikkensa, että ne saavat viettää Kokemäellä arvoisensa lajityypillisen loppuelämän.
”Kukaan ei kärsi. Jos eläimen lopettaminen on paras vaihtoehto, se myös tehdään”, korostaa Koski.
Vaikka eläimet saavat Kuurassa uuden elämän, ei sopeutuminen käy kädenkäänteessä. Kaikkien asukkaiden taustoista ei koskaan saada tietoa, käytöksen perusteella voi vain arvailla, mitä kaikkea eläin on joutunut kokemaan.
”Paljon tehdään töitä – osan kanssa pidempään, osan kanssa vähemmän aikaa. Kun on eletty yhdessä vuosi, aletaan olla vähän kärryillä toisistamme. Rutiinien luominen on tärkeää etenkin näille eläimille.”
Tuleva talvi pelottaa Kuuran väkeä jo valmiiksi, sillä yhdistysvetoinen toiminta perustuu lahjoitusvaroihin. Kosken mukaan jo viime talvena sähköön meni 1500 euroa kylmimpänä kuukautena.
”Olemme todella nuukia. Kaikki kierrätetään, mikä voidaan ja jokainen euro käytetään eläimiin”, Koski tiivistää.
Varoja kerätään paikallisilla kirpputoreilla sekä Facebook-huutokaupan kautta. Ne ovat kuitenkin pieniä puroja koko kokonaisuudessa.
”Ei toiminta satasilla pyöri. Ilman muutamaa isompaa, yksittäistä lahjoittajaa olisimme pulassa.”
Mutta joskus ihmeitäkin tapahtuu. Koski kertoo 850 000 euron testamenttilahjoituksesta, jonka entuudestaan tuntematon henkilö ohjasi viime vuonna Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle. Summa mullistaisi myös Kuuran arjen.
“Siihen saakka mennään periksi ei anneta, perkele! -asenteella. Eläimet odottavat joka aamu, että tutut ihmiset tulevat niitä palvelemaan. Joka päivä annetaan 110 prosenttia ja tehdään kaikki eläinten etu edellä.”
