Sofia Karimäki ja Sofi Teittinen ovat perjantaiaamuna yhtä hymyä. Vareliuksen koulun kolmasluokkalaiset ovat juuri läpäisseet luokanopettajansa Minna Kulmalan toteuttaman heijastinratsian ja saaneet palkkioksi tikkarit.

“Tuli ihan yllätyksenä, emme tienneet mitään koko ratsiasta. Meillä on kyllä aina hyvät heijastimet.”

Sofia ja Sofi pyörivät ympäri ja esittelevät toimittajalle, kuinka monta heijastavaa pintaa heistä lokakuisena perjantaiaamuna löytyy. Yhdessä todetaan, että heijastimia on niin takeissa, tossuissa kuin repuissakin. Sofia osoittaa myös housujensa sivusaumaa, jossa on heijastava raita.

“Autoilijat huomaavat meidät varmasti paljon paremmin, kun käytämme heijastimia”, kaksikko miettii.

Heijastimien ja pimeässä näkymisen merkityksestä on juteltu paitsi koulussa myös tyttöjen kotona. Sofia kertoo, että jos on oikein pimeä aamu ja hän tulee yksin kouluun, pukee hän ylleen vielä heijastinliivin. Heijastimia kun ei koskaan voi olla liikaa.

“Heijastimista tulee turvallinen olo.”

Myös Jooa Kaaja ja Rasmus Heinimaa pääsevät aloittamaan koulupäivää tikkarit käsissään.

“Tossuissa, repuissa, housuissa…” luettelee Jooa omien heijastintensa määrää. Rasmuksenkin vaatteista löytyy heijastavia elementtejä. Pojat ovat yhtä mieltä siitä, että heijastimia on hyvä olla joka puolella.

Jooa kulkee usein pyörällä kouluun. Poika on tietoinen, että pyörässä pitäisi hämärällä liikkuessa olla valaisin sekä eteen että taakse, sillä asiasta on puhuttu ihan hiljattain kotona.

“Iskä ostaa valon tänään tai huomenna.”

Heijastinratsialla on Sastamalan Varilassa sijaitsevassa opinahjossa pitkät perinteet. Luokanopettaja Kulmalan mukaan heijastimen tärkeyttä korostava kampanja on toteutettu jo Vareliuksen edeltäjässä, Varilan koulussa useiden vuosien ajan. Kampanja sai alkunsa vanhempainyhdistyksen aloitteesta.

Vanhempainyhdistyksen opettajajäsen, kakkosluokan luokanopettaja Marianne Mustanoja kertoo, että tämän syksyn heijastinkampanja alkoi Vareliuksessa jo kuluvan viikon maanantaina.

“Silloin oppilaille kerrottiin heijastimen tärkeydestä ja turvallisuuden merkityksestä liikenteessä. Lisäksi jokainen oppilas sai oman OP Satapirkan sponsoroiman heijastimen, jota heidän kannustettiin käyttävän.”

Torstaina ja perjantaina opettajat tarkastivat, kuinka moni oppilas oli varustautunut aamuun heijastimella.

“Kaikki heijastimet toki lasketaan, eivät pelkästään maanantaina jaetut”, korostaa Mustanoja.

Mustanojan mukaan ratsia haluttiin toteuttaa syysloman alla, jotta jokainen oppilas muistaisi lomalta kouluun palatessaan laittaa heijastimet heilumaan.

“Se aamu on pussipimeä ja heijastin halpa henkivakuutus.”

Aamun ratsian jälkeen ilmenee, että aivan puhtain paperein oppilaat eivät ratsiasta ole selvinneet. Marianne Mustanojan mukaan monelta kuudesluokkalaiselta puuttui heijastin.

“Monesti heijastimien käyttö vähenee, mitä vanhemmaksi oppilaat tulevat. Kuudesluokkalaiset saattavat ajatella, että kyllä he näkyvät liikenteessä joka tapauksessa, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa”, hän muistuttaa.

He, joilta heijastin perjantaina puuttui, saavat uuden mahdollisuuden loman jälkeisenä maanantaina. Silloin tehdään uusi tarkastus.

Kaikille hämärässä kulkijoille Mustanoja jakaa työkaverinsa antaman vinkin.

“Kun ylität tietä, odota rauhassa niin pitkään, että saat katsekontaktin lähestyvän auton kuljettajaan. Silloin voit olla varma, että autoilija on nähnyt sinut, ja voit ylittää tien turvallisesti.”

Tikkarit heijastinratsiaan sponsoroi Vareliuksen koulun vanhempainyhdistys.