Tulee mieleen Asterix vaikka siinä naurettiinkin roomalaisille. Täällä suuren Sastamalan laitamilla on Keikyä, energinen pippurinen kylä, joka ei meinaa ollenkaan taipua syrjäseuduksi. Eläkeikäiset ukot pistävät kävelysillan kuntoon kauhealla tarmolla, yhteishengellä ja hyvällä keskinäisellä huumorilla. Naiset eivät ole yhtään huonompia, täällä pidetään huolta ukrainalaisista, koulusta, kyläyhdistyksistä ja kulttuurista.

Pistäköön kiinni kunta terveysaseman ja uimahallin, täällä ei lannistuta. Ukkoporukka korjaa ja on jo korjannut kylän vanhaa puista kansakoulua yhdistysten käyttöön ja saapa siinä muutama vuokralainenkin samalla mahdollisuuden kotiutua kunnon ympäristöön.

Asuntojen hinnat ovat alhaalla, tervetuloa lapsiperheet, täällä on vireä koulu, oikein ihana pikkukauppa, löytyy kivat parturit ynnä muut palvelut, jopa meille iäkkäille tärkeät apteekki ja kapakka. Kemira liikkuu ja hyörii, piti oikein Aamulehden ihmetellä kun tarvitaan paljon sähköä. Ennen piti patruuna huolta kylästä ja väestään, nyt on kyläläiset itse asialla!

Ei puutu kuin hyvä tila, jonka Sastamala vuokraisi, pitäisimme päivisin puutyö- ja entisöintikursseja tai pajaa. Sastamalalaiset saisivat tulla höyläämään kynnyksiä matalammaksi astua syrjäseudulle, tai kunnostamaan vaarin tekemä kaappi kunnon puusta ja unohtaa Ikean rimpulat Tampereelle.

Meiltä löytyy muuten hauskoja nimiä; Kiikka, Keikyä, Kikkelä – luulisi, että täällä tehdään vähintään kehtoja tai muita keinuvia. No, mitäpä muutakaan voi tulla mieleen kun asun itse Keikuspolulla.

Jotain kuitenkin puuttuukin: Äetsään pitäisi saada junapysäkki.

Reijo Huhtamäki puuseppä, entisöijä, tuntiope, eläkeläinen