Ostin muutamia vuosia sitten ystäväni kanssa puoliksi 3D-tulostimen yhteistä miniatyyriharrastusta varten. Laitteella siis pystyy tulostamaan erilaisia asioita ja esineitä 3D-mallinnettujen tiedostojen pohjalta. Tehdä voi kaikenlaista vaikkapa lasten leluista lemmikkien aktivointileluihin, koristeita ja sisustustarvikkeita, jopa autoihin voi teoriassa valmistaa osia. Viimeisimpänä mainittakoon esimerkiksi piparimuotit ja sähköhammasharjan seinäteline.
Itse olen käyttänyt niin sanottua PLA-muovia, eli polylaktidia, joka on käytännössä tehty maissin (tai vastaavan) maitohapoista ja on siten myrkytöntä ja biohajoavaa.
On ollut varsin mielenkiintoista seurata tulostimen toimintaa. Miten lähestulkoon tyhjästä muodostuu pikkuhiljaa jotain tunnistettavia muotoja, kun tulostin kerros kerrallaan tulostaa esinettä kasaan. Siinä on jopa jotain sellaista rauhoittavaakin katsella sen itsenäistä toimintaa työpöytäni toisessa päässä, kun sunnuntain saarnaan ei tunnu keksivän sanoja.
Papin työssä koen usein pieneksi haasteeksi sen, että työ on kovin abstraktia ja mitään kovin konkreettista työn hedelmää on vaikea nähdä, toisin kuin monissa muissa töissä. Tulostimen kanssa askartelu on ollut siitä mukavaa vaihtelua, että on saanut luoda jotain. Vaikka tulostin tekeekin suurimman työn, se tarvitsee silti asetukset ja ohjeet, kuinka ja mitä tulostetaan.
Mietin usein luomakuntaa. Miten lähestulkoon tyhjästä on syntynyt jotain näin kaunista. Jumala tuskin luomistyössään käytti 3D-tulostinta, mutta varmasti suunnitelmallista ja tarkkaa oli Hänenkin luomistyönsä.
Tulostimen kanssa askarrellessa asiat eivät aina mene niin kuin etukäteen suunnitteli. Ehkäpä korkean esineen tukirakenteet eivät kestäneetkään ja mahdollisesti kymmenien tuntien tulostustyö menee hukkaan. Ehkäpä asetukset olivat vähän pielessä ja pinnan laatu ei vastaakaan toivottua.
Joitain asioita voi yrittää korjata jälkeenpäin esimerkiksi hiomalla tai liimaamalla. Vaikka meidät ihmisetkin luotiin Jumalan kuvaksi, jotain meni silti pieleen. Maailmassa on paljonkin pielessä, aika paljon pimeyttä. Ehkä vedenpaisumuksessa päätettiin aloittaa tulostustyö alusta. Mutta jouluna päätettiin korjata sitä, mikä oli pielessä.
Niin sanotulla ”jeesusteipillä” en ole koittanut 3D-tulosteita korjata, mutta on mielenkiintoista, miten pysyvän lempinimen ilmastointiteippi on suomen kielessä saanut. Oli mitä tahansa rikki, sen voi korjata jeesusteipillä. Jeesus pelastaa tilanteesta kuin tilanteesta, Jeesus korjaa sen mikä on rikki.
Jeesus syntyi ihmiseksi maailmaan pelastaakseen ihmiskunnan, lunastaakseen sen vapaaksi synnistä. Jeesuksen syntymä tarkoitti paitsi sitä, ettei tarvitse heittää rikkinäistä pois, vaan sen voi korjata. Mutta joulun ilosanoma on myös sitä, että pelastus kuului kaikille kansoille. Uusi liitto tehtiin jokaisen ihmisen kanssa.
Jeesuksen syntymässä ja kuolemassa on rauha ihmisen ja Jumalan välillä. Rauhan tuojan syntymää odotellessa me ihmiset olemme kuitenkin usein kaikkea muuta kuin rauhallisia, vaan touhotamme vauhdilla kaikenlaisten maallisten asioiden perässä, jotka eivät joulun ilosanomaa muuta miksikään. Jouluna meidän tulisikin pysähtyä ja rauhoittua, vain katsella ja odotella, kun Jumala luo meille, lähes tyhjästä, pelastuksen ja rauhan.
Rauhallista ja siunattua joulun odotusta.
Otso Järvi
Kirjoittaja on seurakuntapastori Sastamalan seurakunnassa.
