Junalla Vammalasta Tampereelle ja sitten Turkuun, laivalla Tukholmaan, sieltä bussilla Tanskaan, Saksaan ja junalla Itävallan kautta Italian Udineen.
Sastamalan Opiston Ummikkona ulkomailla -kurssin tarkoituksena oli edistää elinikäistä oppimista matkailun keinoin. Osallistujilta toivottiin joustavuutta, seikkailunhalua, mukautumiskykyä sekä kiinnostusta oppia ja kokea uutta.
Ja sitähän löytyi seitsemästä rohkeasta sastamalalaisesta. Heistä Alueviestin haastatteluun osallistuivat Nina Hildén, Minna Laine ja Minna Hannele Laine sekä kurssilla opettanut Outileena Uotila.
Aika meni reissaajien mukaan kuin siivillä.
Udinessa he osallistuivat paikallisen kansanopiston oppitunneille. Ohjelmassa oli muun muassa kädentaitoja, kieliä, draamaa ja ruuanlaittoa.
”Olin englannin keskustelukurssilla, jossa puhuttiin kirjallisuudesta ja musiikista. Hyvin selvisin”, Minna Hannele kertoo.
Nina osaa englannin lisäksi italiaa, joten opetuksen seuraaminen ei tuottanut ongelmia. Hän on kartuttanut kielitaitoaan Sastamalan Opistossa myös espanjalla.
”Sastamalassa on ollut tosi vähän tilaisuuksia puhua vieraita kieliä. Reissussa sai kokea ja kokeilla, mihin oma kielitaito riittää”, Nina tuumaa.
Outileena päätyi jopa opettamaan Udinessa, kun paikalliset käsityökurssilaiset innostuivat Sastamalan opeista.
Italialaisten vieraanvaraisuus teki reissussa olleisiin vaikutuksen. Elämyksellistä oli myös miljöön aistiminen, vanhan kulttuurin ja arkkitehtuurin sulautuminen osaksi nykyaikaa.
Minna Hannele muistelee udinelaisella aukiolla yksin viettämiään hetkiä. Hän sai istuskella kaikessa rauhassa ja tarkkailla elämänmenoa ympärillään. Katukauppiaat tekivät tarjouksiaan, ihmiset viettivät aikaansa kahviloissa. Kirjamyyjä lahjoitti hänelle kauniin puuhelmistä tehdyn rannekorun.
Kukkulalta aukeava näkymä kaupunkiin jäi puolestaan Ninan mieleen.
”Ja opiston kissa”, hän lisää.
”Totta! Udinessa saa ottaa lemmikkinsä mukaan kursseille”, Outileena toteaa.
Minnat kävivät yhtenä iltana myös pubissa, jossa suomalaiset vieraat kiinnostivat kovasti.
”Paikalliset eivät kovin hyvin osanneet englantia, joten kommunikoimme välillä Google-kääntäjän kanssa. Sen illan jälkeen meille moikkailtiin lähialueen kaduilla.”
Ennen kotimatkaa ummikkomme ulkomailla saivat vielä tutustua Venetsiaan.
”Olen nähnyt Venetsiasta kuvia, se on tuttu myös elokuvista. Tuli niin epätodellinen olo”, Nina sanoo.
”Ihmisvilinä oli melkoinen. Sellaista emme olleet ennen kokeneet. Eksyin hetkeksi muista, kun ajauduin ohitsemme vyöryvän joukon mukaan”, Minna Hannele kertoo.
Junalla Alppien vuoriston halki matkustaminen oli kaikille ”käsittämättömän hieno kokemus.”
Pois lähtiessä he saivat vielä katsella lumoavaa maisemaa yläilmoista lentokoneesta käsin.
”Kirkkoja oli aivan valtavasti. Jokaisessa pienessä vuoristokylässäkin oli oma pyhättönsä”, matkalaiset muistelevat.
Mutta kenties se matkan tärkein anti ei liittynytkään kulttuurielämyksiin. Mitä he oppivat itsestään?
”Meillä oli niin hyvä porukka. Minun oli vaan hyvä olla koko ajan. Meillä oli ihmeellinen rauha, ja keskustelimme milloin mistäkin”, Outileena hehkuttaa.
”Välillemme syntyi ainutlaatuinen luottamus. Itseäni jännitti, miten selviän sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta kaikki sujui mahtavasti”, Minna sanoo.
Itseluottamus koheni, samoin kielitaito. Myös matkustamisen käytännöt tulivat tutuiksi.
”Ja opimme sen, että vaikka kuinka hyvin suunnittelisi asiat, ei maailmaa voi hallita. Yllätyksiä voi sattua – ja niistäkin selviää.”
Tästä on kyse
- Kurssi oli tarkoitettu aikuisille, joilla katsotaan olevan muita vähemmän mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille esimerkiksi sairauksien tai matalan elintason vuoksi.
- Sisälsi lähiopetusta ja viikon matkan ulkomaille.
- Kurssin mahdollisti Sastamalan Opistolle myönnetty Erasmus+ -akkreditointirahoitus vuosille 2021-2027.
- Ummikkona ulkomailla -kurssille haku toteutuu jälleen alkuvuodesta, matka on huhti-toukokuussa.
- Seuraavan kurssin matkakohteet sijaitsevat todennäköisesti Tanskassa.
