Rankka mutta palkitseva projekti – Nuoret pääsivät uudistamaan oman tilansa ilmeen Huittisten Nuorisoklubilla

Nuorisoklubin seinämaalauksen suunnittelu aloitettiin ennen joulua ja viimeiset maalaukset toteutettiin juuri ennen loppiaista. Vaativaan projektiin osallistui yhteensä 12 nuorta.

Kukkia, perhosia, tiiliseinän takana kiemurteleva lohikäärme, Nalle Puh Puolenhehtaarin metsässä, Harry Potter ja Tiivitaavi. Nämä kaikki ja kymmeniä muita hahmoja ilmestyi joulun välipäivien aikana Huittisten Nuorisoklubin seinälle, kun nuoret pääsivät itse ehostamaan omaa tilaansa haluamansa näköiseksi.

”Projektissa on ollut mukana 12 yläkouluikäistä tyttöä. He ovat suunnitelleet kuvat pienissä ryhmissä ja toteuttaneet maalauksen yhteistyöllä”, Huittisten peruskouluissa koulutsempparina työskentelevä Timo Kuusisto kertoo.

Idea seinän maalaamisesta syntyi huittislaisten nuoriso-ohjaajien keskuudessa alkutalvella.

”Vanha, synkeä seinä alkoi harmittaa. Tämä on nuorten oma paikka, joten miksi emme antaisi heidän tehdä siitä omannäköistään”, Kuusisto kertoo.

Maalarimestareiksi sopiva ryhmä oli nopeasti koottu.

”Ajattelin, että projekti on hyvä aloittaa joulukuun viimeisten koulupäivien aikana, kun tunneilla ei ole enää varsinaista opetusta. Pellonpuiston koulu näytti heti vihreää valoa tällaisen työpajan järjestämiseen, eikä nuoriakaan ollut vaikea houkutella mukaan, kun he saivat tästä muutaman vapaan tunnin”, Kuusisto sanoo.

Seinään on maalattu kymmeniä erilaisia yksityiskohtia.

”Selkään ja aivoihin sattuu”

Nuoret saivat seinän suunnitteluun vapaat kädet. Kuusisto määritteli ainoastaan sen, että Huittisen tulisi nousta seinässä jollain tavalla esiin.

”Me ajattelimme heti, että Kivirannan pellolta tuttu hirvenpää sopii koko seinän keskipisteeksi. Sen ympärille aloimme sitten suunnitella kukkasia ja kun tyhjää tilaa jäi, täytimme sen perhosilla”, Sara Jalli ja Sara Haavisto kertovat.

Valmiille teokselleen kaksikko antaa arvosanaksi 9+.

”Tämä on ollut kiva, mutta yllättävän raskas projekti. Suunnittelutyön tekeminen kävi helposti, mutta korkeilla tikkailla keikkuminen ja tarkkaan maalaaminen on ollut paljon raskaampaa, mitä ikinä olisi osannut ajatella. Selkään ja aivoihin sattuu”, Haavisto sanoo.

”On tämä ainakin sen opettanut, että maalareita meistä ei tule. Välttämättä moiseen projektiin en lähtisi enää uudestaan”, Jalli naurahtaa.

Jalli ja Haavisto ovat yhtä mieltä siitä, että nuorille tulisi antaa enemmänkin mahdollisuuksia vastaavanlaiseen toimintaan.

”Näin tämä ehdottomasti kuuluukin olla, että nuoret saavat itse suunnitella ja toteuttaa oman paikkansa, silloin siitä tulee varmasti sellainen, että siellä on oikeasti helppo viihtyä. Samalla tässä kertyy myös kokemusta, millaista tällaisten hommien tekeminen on.”

Sara Haaviston mielestä seinän erilaiset yksityiskohdat sulautuvat hienosti toisiinsa.

Jos Jallista ja Haavistosta ei tule aikuisena maalareita, Suvi Toivosesta sen sijaan saattaa tulla.
Pieniä yksityiskohtia loppuun asti hionut nuori nainen kertoo ammentaneensa idean tiiliseinäkuvioon New Yorkin katutaiteesta.

”Minulla oli alusta asti vahva visio siitä, mitä haluan tehdä. Yhdistimme voimat ystäväni Eerikan kanssa ja hän suunnitteli kuvaan lohikäärmeen. Mielestäni niistä tuli hieno kokonaisuus”, Toivonen sanoo.

Vastaavanlaisia seinämaalauksia Toivonen ei ole aiemmin tehnyt, mutta hän on osallistunut spraymaalauskurssille.

”On mahtavaa, kun pääsee toteuttamaan ideoitaan. Tämä on ollut unohtumaton kokemus myös sen puolesta, että sen on päässyt tekemään yhdessä hyvän kaverin kanssa.”

Sofia Pellia (edessä) ja Karolina Rantanen innostuivat maalausprojektista niin paljon, että luonnostelivat seinään tulleita hahmoja yötä myöten suunnitteluvihkoihinsa. ”Halusimme tuoda tähän kaikille tuttuja hahmoja, joissa osassa on jotain nostalgiaa, osa on tätä päivää. Parhaiten niistä onnistui Tiivitaavi.”

 

Maalausporukassa vallitsi hyvä yhteishenki ja kaveria autettiin aina tarvittaessa.

Ella Lindgrenkin kehuu, että kokemus on ollut hieno.

”Harvemmin sitä pääsee maalaamaan seinää”, hän myhäilee.

Piirtämisestä ja maalaamisesta pitävä Lindgren kertoo, että ison pinta-alan peittäminen on todella erilaista kuin paperille maalaaminen.

”Tässä parasta on ollut se, kun on saanut olla yhdessä näiden muiden samantyyppisten ihmisten kanssa ja tuoda oman luovuutensa esiin.”

Myös Kuusisto iloitsee siitä, miten hyvä henki nuorille projektin myötä muodostui.

”Tässä mukana olevat tytöt eivät kaikki tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta silti yhteistyö on ollut täysin saumatonta ja jokainen auttanut jokaista. Olen suorastaan yllättynyt siitä, miten hienolla tavalla nuoret ovat löytäneet tästä yhteisen jutun.”

Kuusiston ainut vaatimus seinämaalaukselle oli, että Huittisen pitäisi tulla siitä jollain tavalla esiin. Kivirannan pellon hirvenpää oli luonteva yhdistää muihin osioihin.