Avanto koukuttaa – “Siinä kun lauteilla istutaan, kukin oman löylynsietokykynsä mukaan, kaikki ovat samanveroisia”

Naomi Mesin nauttimassa viileästä pulahduksesta.

Elettiin viime vuoden joulun aikoja, kun ensimmäisen kerran tulin menneeksi avantouinnille. Olin nähnyt kyläkaupan ilmoitustaululla jo aiemmin Suodenniemen Avantouimareitten ilmoituksen viikoittaisista uinneista.
Muistan käynnin hyvin, sillä sen jälkeen menin viemään tuttaville joululahjaa, ja tokaisin kuin ohimennen, että tulen muuten suoraan avannosta.

Itselläni tuo ensimmäinen kerta oli oman pelon kohtaamista. Kylmää vettä en pelännyt, olen uinut koko ikäni, ja suosinut juurikin kylmävetisiä uintipaikkoja, kuten meri. Olen käynyt lokakuullakin meressä uimassa. Olen myös uinut monen järven yli. Noin viiden vuoden iässä jo kävin ensimmäisiä kertoja yksin uimassa.

Koska olen taitava uimari, ja harrastuksiin on kuulunut samalla myös sukeltaa, pitkiäkin matkoja, oli jostakin piirtynyt mieleeni pelko, että innostuksissani sukeltaisin jään alle.

Ennen talviuimaan menoa olin sen verran asiaan perehtynyt, että tiesin kuitenkin, että uidessa oli tarkoitus pitää pää veden yläpuolella, ja vieläpä myssy päässä, joten moista vaaraa ei olisi. Niinpä läksin tuona keskiviikkona – silloin uinnit olivat keskiviikkoisin, nyt ne ovat tiistaisin, klo 15.30 – 19 – kävelemään tuohon entisen Osuuspankin rantasaunalle, kauniin Jyrmysjärven rantaan.

Miksi uimakauden pitäisi päättyä kesään, mietin lumen seassa kävellessäni.

Tunne uinnin jälkeen on euforinen

Rannassa oli jo uimareita ja saunassa saunojia. Riisuin vaatteet yltäni saunan eteisessä, uimapuku oli jo valmiiksi yllä, ja menin avantoon. Siitä sitten saunaan. Minut otettiin hyvin sydämellisesti vastaan. En entuudestaan tuntenut ketään, ehkä hiukan kasvomuistilta jonkun, mutta iloinen puheensorina tempaisi pian mukaansa.

Saunan lauteilla tulee vaihdettua kuulumisia ja parannettua maailmaa. Paikalla on niin naisia kuin miehiä.
Kävin välillä uimassa, jälleen saunaan, ja viimeisellä uintikerralla menin suoraan pukeutumaan ja kävelin kotiin.

Suomi on siitä hieno maa, että meillä on mahdollisuus kokea niin hienoa lajia kuin avantouinti. Siinä kun lauteilla istutaan, on sitten ylempänä tai alempana, kukin oman löylynsietokykynsä mukaan, kaikki ovat samanveroisia. Suodenniemen saunalla tila ei ole kovin suuri, mutta sopu sijaa antaa niin kuin sanotaan, ja tila on sikseen sopiva, kun kukin tulee oman aikataulunsa mukaan.

Uinnin jälkeen tuleva tunne on suorastaan euforinen. Nykyisin olen ottanut tavaksi uintireissun jälkeen juoda jotakin lämmintä – itsellä ei kokemusta, mutta voisin kuvitella, että kuuma rommitoti viimeistelisi uinnin jälkeen seurauksena olevan syvä unen – levittää hoitavaa öljyä iholle, sillä verenkierto on kaiken saunomisen ja uimisen jälkeen vilkasta, eli naisihmisenä tuota seikkaa haluaa hyödyntää.

Yksi hyvä puoli myös, että se kiinteyttää niin ihoa kuin kehoa, eli naiset varsinkin; vink vink.

Avantouinnillahan, tuon lämpötilojen vaihtelujen myötä, on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia, kuten vastustuskyvyn paraneminen. Siinä ei kyllä flunssat eikä kivut eikä krampit kiusaa, kun säännöllisesti harrastaa.

Huolet ja stressi unohtuu myös ainakin uintireissun ajaksi, jos niitä jollakin on, sillä kun sinne jäitten sekaan pulahtaa, siinä ei pysty kyllä mitään muuta miettimään.

Avantouinti on edullinen harrastus

Mitä enemmän jäät sulivat, ja avannon reunat loittonivat, sitä pidemnmiksi kävivät uintireissuni avannossa. Avantouimarit vitsailivat, että jahka jäät vallan sulavat, käynen uimalla vastarannalla.

Ensimmäisellä kerralla käynti oli ollut vain joitakin sekunteja. Pian, käyntien myötä asiaan tottui. Aloittelin niin, että laskin mielessä kahteenkymmeneen, sitten kolmeenkymmeneen. Yllättävää kyllä, eniten kylmyys ottaa sormiin ja varpaisiin, johtuen tietty siitä että ovat kehon ääreisosia.

Sama toistui sitten viikottain. Jäin koukkuun ihan sillä ensimmäisellä kerralla. Kevääseen asti jatkettiin, ja nyt tänä vuonna, hyvin hektisestä syksystä johtuen, olen vasta päässyt jälleen aloittamaan.

Avantouinti, kuten uinti yleensä, on hyvin edullinen laji harrastaa. Varusteina ei tarvita kuin uimapuku, myssy ja jonkinlaiset avantotossut. Suodenniemen Avantouimareilla on kausittainen maksu, mutta uintikäynnit, jos esimerkiksi käy vaan harvakseltaan, voi suorittaa myös kertamaksuina.

Uimareita ei ole kovin paljoa, enemmän kaivattaisiin mukaan, sillä jotta lajin harrastus paikkakunnalla pystyttäisiin paremmin takaamaan, pitäisi olla enemmän kävijöitä, sillä kulut pyörivät kaiken aikaa. Avantouimarit huolehtivat itse saunan lämmittämisestä ja paikan siivouksesta.

Lähellä ja helposti toteutettavissa

Talviuinnista on tullut viime vuosina sellainen trendilaji. Joissakin paikoin on niin paljon kävijöitä, että voi olla jo suurta vaikeutta päästä lajia harrastamaan. Suodenniemellä ei ainakaan toistaiseksi ole sitä vaikeutta ollut, joten olisi hienoa, jos mahdollisimman moni löytäisi lajin, vaikkapa ympäristökunnistakin paikalle tullen. Hienoa olisi myös, jos jostakin ilmaantuisi joku lajia sponssaamaan tai tuomaan lajin harrastusmahdollisuutta näillä main enemmänkin kansan tietoisuuteen.

Laji on siitä hieno, että siinä ei ole yläikärajaa. Se sopii lähes kaikille, jos ei jotain erityistä terveydellistä estettä ole. Kunhan varovasti aloittelee, jokainen huomaa varmasti pian omat mieltymyksensä. Näin pienellä paikkakunnalla mielestäni erittäin hieno harrastusmahdollisuus, itsellä ainakin töiden lisäksi oikeastaan ainut mahdollinen, juurikin koska se ei vie ajallisesti kauaa, on lähellä ja helposti toteutettavissa.

Suosittelen lämmöllä jokaiselle!

Naomi Mesin
yksi uimareista