Ulkoministeri Pekka Haaviston harkitsemattomat lausunnot Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden eriyttämisestä luovat pelkoa ja epäjärjestystä turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen sekä pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön.
Maamme ulkopolitiikasta vastaava ministeri luo haavoja vankkaan pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhömme esittämällä Ruotsin jättämistä pois suunnitelmastamme liittyä Naton jäseneksi yhdessä.
Kuvittelin ministeri Haaviston ymmärtävän vahvan sitoutumisemme yhteiseen hakuprosessiin vaikeuksienkin keskellä. Onko vihreään liikkeeseen pesiytynyt epätoivottua itsekkyyttä turvallisuuspolitiikan saralla?
Pohjoismaisella puolustusyhteistyöllä on pitkä, yli 70-vuotinen historia, jota meidän on tulevaisuudessakin vaalittava vahvan liittolaisemme Ruotsin kanssa. Pohjoismaat jakavat yhteisen arvomaailman sekä yhteiskuntakäsityksen, jossa vaalimme demokratiaa ja sananvapautta myös hakuprosessin aikana.
Nato-hakuprosessin jatkaminen yhdessä Ruotsin kanssa on tärkeää Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan stabiiliuden sekä pohjoismaisen turvallisuusyhteistyön näkökulmasta. Tärkeän kumppanin jättäminen ulkopuolelle, edes asialla vihjailu, luo epäluottamusta vahvan ja historiallisen yhteistyömme välille.
Toivon ulkoministeriltä parempaa ymmärrystä pohjoismaisen yhteistyön historiasta, sillä turvallisuuspolitiikkamme tulee jatkossakin perustua myös vahvaan pohjoismaiseen yhteistyöhön. Suomi ansaitsee vakaampaa ulkopolitiikkaa yhteisen Nato-jäsenyysprosessimme aikana. Itsekkyys ja kumppanien jättäminen taakse ei voi olla ulkopolitiikkamme tulevaisuutta.
Aleksi Sandroos
Suomen Keskustanuorten puheenjohtaja
Sastamala
Suomalaiset olisivat ansainneet vakaampaa turvallisuuspolitiikkaa jo 90 luvun alusta jolloin olisi ollut mahdollisuus liittyä natoon. Näin ei tapahtunut koska kepu ja sosialistidemokraattisatraapit luulivat omaavansa jotain maagista taitoa suhteissa venäjään, ja taistelivat kynsin hampain natoon liittymistä vastaan.Tämä ajatus sopi heille hyvin koska se auttoi pitämään näitä puolueita vallan kammareissa.
Mutta hyvä kun kepu nyt on tunnustanut realiteetit missä mennään.
Samaa mieltä olen siitä että vihreä ulkoministeri on toiminut koko kautensa omavaltaisesti ja suomen etujen vastaisesti.
On hämmästyttävää millä ponnekkuudella hs ja yle painavat tätä henkilöä suomen presidentiksi.
Keskustaoikeistolla alkaa olla kiirus löytää vaaleihin ehdokas joka torppaa haaviston pääsyn presidentiksi.