Liian monet muistinsa kanssa kamppailevat ihmiset ovat tekemistä vailla. Näille ihmisille ei ole hyväksi, että he viettävät aikansa päivästä toiseen mitään tekemättä. Muistisairaat ihmiset ovat tulleet keskuuteemme, jääneet kulkemaan rinnallemme.

Kuka tahansa meistä voi sairastua tuohon hitaasti hiipivään ja kavalaan sairauteen. Näille ihmisille olisi kuitenkin pyrittävä  järjestämään mielekästä tekemistä mahdollisuuksien mukaan. Pelkästään näiden ihmisten fyysisistä tarpeista huolehtiminen ei luo heille merkityksellistä ja mielekästä elämää. Se ei riitä, että ihminen saa ruokaa, lääkkeitä ja puhtaat vaatteet ylleen.

Ihmisen sairastuessa muistisairauteen hän ei ole  pelkästään muistisairas, vaan hän on myös läheisyyttä, arvonantoa ja rakkautta kaipaava ihminen. Virikeohjaajia ja luovan alan ihmisiä tarvitaankin nyt yhä enemmän myös muistisairaiden ja yleensäkin vanhusten pariin, heidän elämänlaatunsa  parantamiseksi.

Me voisimme elää myös rikkaan vanhuuden, jos niin haluamme. Kukaan meistä ei vanhetessaan haluaisi kulkea päämäärättä pitkin vanhainkodin ankeita käytäviä. Valitettavasti monet joutuvat nyt virikkeiden puutteessa niin tekemään. Et varmaankaan haluaisi tulevaisuudessa olla yksi heistä.

Birgitta Wulf