No nyt sitten! Että mites ne oppimisasiat lapsilla ja nuorilla sitten menee – koneitten kanssa? Nyt on alettu pohtia oikein syvällisesti asiaa, jonka pitäisi jokaiselle hiukankin ajatustyöhön kykenevälle olla ihan itsestään selvä asia eli käsien ja aivojen yhteistoiminta -mekanismit.
Eilen satuin TV:n äärelle, kun lasten nykyoppimattomuus ja alentuneet arvosanat olivat aiheena. Pohdittiin, että onko se tietotekniikka nyt sitten kuitenkaan se paras tapa opiskella. No ei ole! Vai pitäisikö jälleen ottaa kynä kauniiseen käteen. No pitäisi! Kuka valopää sen keksi, että koulut sähköistetään?
Miksi ihmisestä kehittyi älykäs olento. Siksi, että lajimme pohjautuu kädellisiin! Käsiä käyttämällä, kirjoittamalla, asiat painuvat mieleen, ne tulevat siinä samalla pohdituksi ja siirtyvät siten aivojen syvämuistiin. Kertaus on opintojen äiti.
Villisikakin osaa näpytellä konetta. Ihan varmasti, kun sellainen sen sorkkien eteen laitetaan. Tai kissa käpälällään. Mutta vain ihminen osaa kirjoittaa! Se on aikojen saatossa tapahtuneen evoluution tulos. Ihmisen aivoja on kehittänyt, että ensin hän oppi käyttelemään työkaluja, piirtelemään luolamaalauksia, tekemään jos minkälaisia asioita. Aikaa myöten se muuttui kehitykseksi, josta alettiin käyttää sanaa sivistys. Nyt tuo sana alkaa muuttaa merkitystään, kun kansasta on jälleen suuri osa taantumassa sivistymättömyyden polulle. Ei opita enää lukemaan, ei kirjoittamaan.
Koneiksi ja roboteiksi ovat pienet kulkijat muuttumassa. Kuin sähkösähikäiset sihisevät levottomuutta sähkön myötä; ADHD, hahmottamisen häiriöt, unettomuus, levottomuus, ahdistus, räjähdysmäisesti lisääntyneet suolistosairaudet ynnä muut.
Opetushallitukselle nyt Naomilta terkut tässä: Heittäkää nyt halvatun kuuseen ne sähkömööpelit sieltä luokista. Kyllä lapset niitä koneita oppii muutoinkin käyttämään, ja vaikka nyt joku oppitunti aihetta olisi, niin muu aika: kirjat ja vihkot takaisin, kynät ja muut perinteiset välineet takaisin, kaunokirjoitus takasin kuin olisi jo. Ja taideaineita enemmän mukaan opetukseen.
Näillä terkuin ja miettein kirjailijatar tämä, jokaiselle toivottavasti pohdintaa; voisiko siellä kodeissa ja vapaa-ajallakin niitten koneitten sijaan tyrkyttää nuorelle kansalle kirjoja, paperia, kyniä, piirustusvälineitä, lankoja, kankaita ynnä muita askartelu- ja käsityötarvikkeita. Ja omaa esimerkkiä. Lapsethan kasvaa siihen kulttuuriin, mitä kodeissa noudatetaan – ei kun taidetta ja tekemistä kehiin! Kännyköille ja koneille rajattu aika ja muuna aikana ei ollenkaan.
Naomi Mesin
kirjailija, taiteilija, puutarhuri ammatinharjoittaja Sastamala
