Tässä vaaleja ja Nato-jäsenyyttä odotellessa olisi muutama pikku juttu hoidettavana. Pitäisi aika pikapuoliin ratkoa tuo ilmastonmuutos leikkaamalla päästöjä ja lisäämällä hiilinieluja. Sitten pitäisi hoitaa biodiversiteetti kuntoon, kun se on ottanut maailman muutoksissa vähän siipeensä. Jossakin välissä pitäisi tuottaa myös kansakunnalle ruokaa, mielellään puhtaasti ilman kemikaaleja ja kemiallisia lannoitteita, mutta kuitenkin halvalla. Niin ja energiaakin pitäisi tuottaa, sitä biokaasua ja tuulivoimaa, kunhan sopiva tontti löytyy. Tässä kaiken puuhastelun keskellä meinasi vallan unohtua, että pitäähän meidän vielä huolehtia tärkeimmän teollisuutemme raaka-ainehuollosta, mielellään kaatamatta puita ja koskematta juuri sinun lähimetsääsi.
Maailman kaikkien ongelmien, sotien, tautien, nälän ja kurjuuden rinnalla maa- ja metsätalous loistavat kirkkaina pelastuksen tähtinä, jotka ratkaisevat kaikki rakkaan planeettamme ongelmat. Kun maa- ja metsätalous hoitavat asiat kuntoon, normikansalainen voi jatkaa elämäänsä huoletta, ylilämmitetyssä kaupunkiasunnossaan, asfaltin ja betonin alle tuhotun entisen luonnon keskellä. Ongelmien ja niiden ratkaisujen ulkoistaminen on oikeastaan aika mukavaa ja sopii mainiosti suomalaiselle luonnonlaadulle – meillähän on totuttu siihen, että joku muu hoitaa.
Ihan vakavasti ottaen meillä maailmanpelastajilla ei mene oikein hyvin. Tai osalla menee oikeinkin mukavasti, mutta osalle tuottaa suuria vaikeuksia selvitä kohonneiden kustannusten ja maailman pelastamisen taakan alla. Ihminen, jolla on miljoonan velka ja tyhjä kassa, kokee ekosyntisen roolin raskaana taakkana eikä siinä auta, vaikka hoidat eläimiäsi paremmin kuin itseäsi ja hiililaskurikin näyttää positiivista kehitystä.
Jospa annettaisiin välillä tunnustusta tehdyistä teoista. Kaikki Suomen johtavat elintarvikeyritykset ovat asettaneet tavoitteekseen hiilineutraalisuuden vuosien 2025–35 välillä ja ratkaisuja haetaan aktiivisesti pellolta pöytään asti. Hiiltä sitovien uudistavan viljelyn menetelmien käyttö yleistyy hyvää vauhtia ja muun muassa syyskyntö on vähentynyt marginaaliin. Laiduntavat naudat ylläpitävät arvokasta biodiversiteettiä ja pitävät maisemista huolta. Luomutuotantoonkin olisi halukkuutta paljon enemmän kuin tuotteilla on kysyntää. Vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelma METSOn kautta on suojeltu yhteensä 85 000 ha yksityismetsiä ja 10 % metsistä on FSC sertifioituja, joka edellyttää 5 % rauhoitusalaa.
Maa- ja metsätalous ovat ainoat tuotannollisen toiminnan alat, jotka sitovat ilmakehästä hiiltä. Yksin emme kuitenkaan näistä haasteista selviä, vaan tarvitsemme kaikkien apua. Jokainen ostopäätös, puhutaan sitten ruuasta, vaatteista, matkoista, elektroniikasta tai mistä tahansa, vaikuttaa pieneltä osaltaan siihen, millaisen tulevaisuuden tuleville sukupolville petaamme.
Ajattele mitä ostat ja miksi.
Timo Jaakkola
Kirjoittaja on yrittäjä, maajussi ja mahdollisuuksien metsästäjä, joka ei aina seuraa valtavirtaa.
