Sastamalalaisen Jari Heinosen toimesta pääsee Roismalanlahdella liikkumaan auratulla väylällä noin kahden kilometrin pituisen lenkin. Jääradalla sopii lenkkeillä vaikkapa jalan, potkukelkalla tai pyörällä.

Luisteluun baana ei tällä haavaa sovellu, sillä jään pinta on Heinosen mukaan röpelöinen. Pieni toivon kipinä on kuitenkin olemassa, että jäällä voisi vielä tänä talvena jonakin aurinkoisena kevätpäivänä luistella.

Heinonen talkoili jäärataa Liekoveden kannelle myös viime talvena. Hän kertoo panostaneensa radan ylläpitoon merkittävästi uuden ja isomman mönkijän muodossa.

”Tähän toiseen talveen lähdettiin kovasti odottavaisella mielellä. Ajatus oli, että vihdoin saadaan järjestettyä jääradalla hienot olosuhteet, pitkä kausi ja jotakin mukavaa tapahtumaa, mitä oli jo viime vuonna suunnitteilla”, Heinonen kertoo.

Jään muodostumisen kannalta epäsuotuisat, vaihtelevat kelit ovat lyöneet jarrua miehen toimintasuunnitelmiin.

”Lisää jännitysmomenttia tuonut se, että uuden mönkijän kanssa en haluaisi olla järven pohjassa kovinkaan mielelläni. Halusin varmistaa, että jää ihan varmasti kestää.”

Tällä hetkellä Roismalanlahdella on jäätä noin 30-35 senttimetrin paksuudelta. Heinosen mukaan se on riittävästi kantamaan noin 500 kiloa painavaa mönkijää kuskin ja aurausvarustuksen kera. Muutamat kerrat Heinonen on käynyt pilkkimiehiä jututtamassa ja saanut heiltä kattavan kuvauksen jäätilanteesta alueella. Jään vahvuutta hän on arvioinut myös itse kairan avulla.

Heinosen kotijuokot ovat silti sydän syrjällään, varsinkin kun hän ensimmäistä kertaa talven aikana suuntaa järvelle. Yksin ei Heinonenkaan jäälle lähde, vaan avopuoliso Sanna on seurana ja talkoilussa apuna.

”Sanna pukee minulle aina naskalit kaulalle, ennen kuin jäälle lähdetään touhuamaan ja ottaa mukaan lämmintä juotavaa ja pitää autoa lämpimänä, jos tarvitsee lämmitellä välillä”, Heinonen kertoo.

Miksei meilläkin?

Alunperin ajatus radan aurauksesta syntyi Jari Heinosen omasta liikuntainnostuksesta ja siitä, että esimerkiksi Tampereella on tarjota retkiluistelumahdollisuutta, mutta Sastamalalla ei.

”Tohlopinjärven ja Näsijärven luistelubaanoilla olemme katselleet sitä touhua ja ennen kaikkea väkimäärää, joka siellä liikkuu ja viettää aikaa. Siitä se ajatus sitten lähti, että miksei samaa tehdä kotikylällekin.”

Kun Heinonen loppuvuodesta 2021 aloitti auraushomman Roismalanlahdella, jäät olivat vahvat ja lunta vain nimeksi. Kynnys lähteä kokeilemaan asiaa oli pieni. Radalla oli ensimmäisiä käyttäjiä noin 15 minuuttia radan aurauksen aloittamisesta, ja parissa päivässä käyttäjiä oli kymmenittäin: perheitä, kuntoilijoita ja ulkoilijoita nauttimassa.

”Se tunne oli jotenkin korvaamaton. Näin lasten ilon, se veti hiljaiseksi ja kiitolliseksi.”

Tämän talven osalta Heinonen ei vielä ole valmis lyömään pyyhettä kehään, mitä tulee luisteluun Liekoveden jäällä. Viime vuonna LC Sastamala/Vammala lupasi tukea radan ylläpitoa 500 eurolla, ja tarjous on Heinosen käsityksen mukaan edelleen voimassa.

”Harmi, että pääsimme vasta nyt radan tekemään. Mutta mietinnässä on, vieläkö radan jäädytystä voisi yrittää. Mikäli projektiin lähdetään, haen Kivirannan Vesalta vesipumpun ja tarvikkeet”, Heinonen tuumailee.

Aktiivisia radankäyttäjiä on lupautunut jo avuksi jäädytystalkoisiin. Nyt Heinosen tarvitsee enää puntaroida, kuinka nopeasti kevät tulee tällä kertaa vastaan.

”Pitkän lenkin jäädyttäminen on ihan järkyttävän iso projekti ja se tarvitsee tehdä käytännössä yöaikaan”, hän toteaa.

Jos onni ei tänä talvena suosi retkiluistelun ystäviä, ehkä seuraavalla kerralla sääolosuhteet ovat paremmat. Heinonen kiittelee paikkakunnan talkoohenkeä ja muistuttaa, miten monet ladut ja urheilupaikat pysyvät kunnossa yhdistysten ja vapaaehtoisten voimin.

”Sastamala on hieno kaupunki, täällä on hyvä pöhinä päällä. Me kaikki voimme voimavarojemme ja mahdollisuuksiemme mukaan lisätä positiivista menoa – vaikka pienilläkin jutuilla.”